Hypättiin J:n kanssa junaan ennen yhtä ja kivasti oli SV meitä vastassa sit Lahden päässä. Kipitettiin SV:lle, ja matkalla piti vähän väistellä traktoria mut hengissä selvittiin jopa pelottavasta ylämäestä! Tutkittiin SV:n lehtileikekokoelmaa ja härpätettiin, J ja SV kävi kaupassa ja syötiin ja sitä rataa. Sit aloitettiin valmistautuminen pikkuhiljaa, koska kyseessähän oli siis konserttisalikeikka. Sehän vaatii puitteisiin sopivan ulkoasun, eli juhlamekot ja korkkarit yms yms. Pistettiin mekot kuntoon silitysraudan avulla ja aloitettiin hiustenkiharrusoperaatio, jonka aikana H ja L saapuivat. Sit olikin jännää kun viis ihmistä juoksee ympyrää pistämässä itseään keikkakuntoon! Onneks ei ollu kiire ;) Keikka alkoi kahdeksalta, joten siinä seitsemän aikaan lähti ensimmäinen autollinen kohti Sibbetaloa. Käytössä kun oli vaan yks kolmipaikkainen paku niin piti soveltaa! Mä ja J jäätiin odottelemaan SV:lle, eikä aikaakaan kun oltiin itsekin autossa matkalla kohti keikkapaikkaa! Ja oli kyl hieman kummallista lähteä niin myöhään kun on vähän tottunut erilaiseen keikkakulttuuriin... ;D

Jätettiin kamat narikkaan ja marssittiin saliin, olihan meillä eturivin paikat! Tai, no, teknisesti toisen rivin mutta kun eturiviä oli vaan vähän reunoissa ni käytännössä oltiin eturivissä! Käytiin vielä käytävällä ottamassa hieno "moi ollaan mekoissa" ryhmäkuva eikä aikaakaan kun kello oli kahdeksan ja keikka alkoi! Se oli aika hieno keikka, koska, vihdoin ja viimein, settilista oli vaihtunut! Aloitusraitana oli Cohkka ja apua kun se oli hieno, rumpujen edessä oli semmonen valkoinen kangas ja koska valomiehet on neroja, soitti siinä kankaalla kaksi isoa varjomikkoa rumpuja ja wou. Konserttitalon akustiikka ei vaan ollut oikein imarteleva edessä naureskeleville tyttölapsille! Cohkkan jälkeen settilista oli vähän aikaa tuttu, siinä meni Refuset ja Onet, ja Tipe kävi luikauttamassa Jessen ja Life Burns!in. Life Burnsin kohdalla oli jo pakko nousta, joten loikattiin pystyyn ja lavan reunalle hyppimään. Saatiin sen vuoksi kehuja pojilta ja kyllä ne, varsinkin Paavo, yritti muitakin saada nousemaan. Sit meitä alko hävettää ja mentiin takas istumaan kun Betrayal alkoi, ja sitäkin oli muutettu :D Betrayalin ja Forgivenessin välissä soittivat nimittäin Cortégen, eli hieno kombo oli. Settilistassa luki Bet-Cort-Forg.

Tämän huikean pläjäyksen jälkeen vuorossa oli kaksi uutta biisiä, ensin jo FME:ssä kuultu Beautiful (joka silloin oli vielä nimetön.) Eicca yritti kovasti väittää että soittivat sen ensimmäistä kertaa Savonlinnassa edellisenä päivänä mut kiljuttiin että eipäs kun helmikuussa jo! Lavalle siis kannettiin kolme tuolia ja Mikko kävi hakemassa itselleen kontrabasson. Ja olihan se aika hemmetin kaunis biisi, sniff. Ei kuitenkaan meikit päässeet vielä leviämään. Sitten oli vuorossa toinen uusi biisi, sen nimi oli Sacra. Mikko ei Sacrassakaan soita rumpuja, vaan rumpua. Semmosta isoa rumpua, niin kuin Pelastusarmeijalla on, semmonen joka hihnoilla pistetään vatsan päälle (siis ei semmonen pieni vaan semmonen iso joka on niinku.. kyljellään!) ja kun Mikko sen otti jostain ja alkoi kiinnittää sitä päälleen niin.... No, se oli aika hauskan näköistä ja meitä vähän nauratti. Koko sali oli ihan hiljaa, jätkät lavalla oli ihan hiljaa, ja me naurettiin ja nauru kaikui koko salissa.... Eikä se ollut mitään pientä hihitystä vaan pikemminkin hirvee räkänauru :D Yritettiin sit hillitä itsemme ja melkein onnistuttiinkin niin sit Perttu toteaa lavalta "Niinpä!" No, onneks sille nauro jo muutama muukin ihminen, ja viimeistään sille kun Mikko kurotti lyömään Perttua rumpukapulalla. Sacrakin kuulosti kyllä hyvältä, vaikka vähän menikin huomio siihen että puri huulta ettei nauranut! Hysteria jää päälle ja sillain :D

Vetivät vielä Sacran perään Bittersweetin, eli melkoinen slovariputki. Sitten olikin vuorossa vähän raivokkaampaa tavaraa joten poukattiin taas lavan reunalle. Last Hope, Seek and Destroy, Enter Sandman ja Inquisition Symphony oli muikea mättöputki, mitä nyt J meinas saada sellon tukijalasta silmään kun Paavo heittäyty polvilleen soittamaan :D Samoin Perttu tuli ihan eteen heilumaan, teki mieli kokeilla kuuluuko sen sellosta "pling" jos sitä tökkäis, tai millainen ääni sellististä kuuluu jos sitä puree nilkkaan mut ei semmosia sitten viitsinyt. Mentiin takas istumaan ja hakkaamaan käsiä yhteen että saatais hipit takas lavalle. Ja tulihan ne lopulta! Eicca asettu mikin ääreen kertomaan seuraavasta biisistä (Kaamos) ja hiukan kai häirittiin sitä räjähtämällä nauruun kesken kaiken :D Eican takana nimittäin tapahtui! Mikko heitti Paavoa pullonkorkilla ja Paavo kosti heittämällä Mikkoa avonaisella pullolla. Se osu rumpuihin matkalla ja roisku niiden päälle, mut Mikko heittäyty silti pakoon ja meinas tippua tuoliltaan ja se oli hauskan näköistä. Eicca kyl luuli että naurettiin sille, raukkaparka.... Paavo tuli tapansa mukaan Peikon alussa lavan reunalle huutamaan "oottekste valmiita" mut me hihkuttiin jo valmiiks että joo ollaan. Hähää.

Keikka loppui jo about puol kymmeneltä, ja takkeja haettaessa vähän naureskeltiin että hähää, mehän päästään aikaisin nukkumaan, melko harvinaista keikkapäiviks. Napattiin myös mukaan pari kreikkalaista jotka halus valokuvata meidän settilistan ja nähdä bändin, ja me sanottiin että kyllä ne ulos tulee jossain vaiheessa. Suunnattiin siis ulos ja talon nurkalle mistä nähtiin molemmat bäkkärisisäänkäynnit ja kaunis, oranssi kiertuebussi. Luotettiin siihen että kyllä ne tulee juttelemaan, kun Mikkoa oltiin vannotettu muistamaan se edellisellä viikolla ja siis hei - seisottiin bussin vieressä :D Moikkailtiin iloisesti kaikkia crew-tyyppejä ja paleltiin. Kaikilla kun oli ne juhlamekot, ja Sv:llä ei ollut edes kunnon kenkiä! Melko nopeasti haettiin sille autosta tennarit, jotka oli ehkä 5 kokoa liian isot, mut ainakin lämpimämmät kun pelkät sandaalit. Koska laulaminen lämmittää, laulettiin mitä mieleen juolahti, mut se ei kai kovin nautittavaa ollut koska kreikkalaiset ilmoitti ehkä tunnin odottamisen jälkeen että "we can't stand this anymore", ja varmaan tarkoittivat sillä pikemminkin kylmyyttä kun meidän laulamista mut mistäs sen tietää... Me jatkettiin kiltisti odottamista :D J ja SV, jotka paleli eniten, suuntas autoon lämmittelemään jossain vaiheessa, mut me ei kaikki viittitty mennä sinne ku pitihän vahtia pitää! Huomattiin myös että niin, tossa on ikkunat tonne bäkkärille ja pystyttiin vakoilemaan jätkiä :D

Jossain välissä bäkkäriltä ilmestyi Antero, ja moikattiin sit ja kysyttiin että tuliskohan herrat artistit kanssa kohta. "No ne meni vasta suihkuun ja saunaan" että no kiva kiitti :D Bussikuski kommentoi jotain meidän jäätymisasteesta ja udeltiin sit siltä että millon on lähtö ja se sano että puol yks.... No, kello oli siinä vaiheessa ehkä 11 eli jeejee! Se myös sano että jos se olis hänestä kiinni, niin hän kyllä ottais meidät bussiin lämmittelemään mutta että siellä on jo jotain crew-tyyppejä nukkumassa ja ne ei ehkä ilahtuis. Hauska tyyppi se bussikuski, mutta siitä lisää myöhemmin :D Vaihdeltiin vuorollamme sitä ketkä lämmitteli autossa, ja jossain vaiheessa istuin siellä muistaakseni SV:n ja L:n kanssa kun nähtiin peileistä että bäkkärin ovi aukeaa... ja se on Paavo! Kipitettiin äkkiä sinne juttelemaan hetkeks aikaa, mut Paavolla oli flunssa joten se meni takas sisään ja me jäätiin siihen portaille kun talosta hohkas selvästi lämmintä ilmaa koska siinä ei ollut niin kylmä kuin muualla! Laulettiin taas, vaikka tajuttiin että se salee kuuluu siihen sisään.... Pari hippiäistä suuntas jossain vaiheessa siihen talon kulmalle että näkivät toisenkin oven, koska bongailtiin siitä että Eicca näytti kävelevän sinne päin sisällä. Lasiovet, katsokaas.

Sit siihen tuli joku crew-tyyppi tupakalle (tais olla taas Antti kyseessä, I guess, mut sillon ei vielä tiedetty että se on Antti!) ja koska kaikki crew-tyypit oli about olleet ulkomaalaisia, totesin englanniks jotain tyyliin "sori että ollaan tiellä." Meidän kulmapäivystäjät huomas että jotain tapahtuu ja lähti kipittämään kohti ja huikkasin niille suomeks että "ei kiirettä, ei oo kukaan!" ja käännyin sit takas crew-tyyppiin päin, hymyilin nätisti ja totesin enkuks jotain kylmyydestä. "....Mitä?" kysyi tyyppi suomeksi ja hieman hävetti. "No tietty se yks jolle puhun heti enkkuu ni onkin suomalainen!" ja jee. Valiteltiin sit että saatanan jätkät vaan kuppaa sisällä ja me mielellämme lähdettäis kyl jo kotiin jos ne tulis ensin juttelemaan että voitais kiittää ja sitä rataa. Tää tyyppi sit sano että oottakaa hetki, hän kysyy jätkiltä tulisiko ne pian ja pisti oven kiinni. Toiveikkaasti tuijotettiin sisälle ja eikös sieltä kohta viipottanut Mikko ovelle Perttu vanavedessään. Mikko käski meidät tuulikaappiin lämmittelemään "ennenkun jäädytte" ja todettiin että vähän liian myöhäistä sille... Juteltiin siinä hetki, esiteltiin SV tavan mukaan reisimajoittajana mikä aiheutti lieviä tukehtumisoireita Pertulla, joten piti sit selittää sillekin että mistä on kyse ja Mikko oli nolona :D Se säntäs sisemmälle ja tuli 7up-pullojen kanssa takas ja tarjos niitä meille, ja sit seisoskeltiin siinä avonaiset lasipullot käsissä, paitsi SV joka ei halunnu. Saatiin ahaa-elämys että jee kuvia ja mainittiin asiasta ääneen, ja Mikko totes että totta kai, tulkaas tänne peremmälle ni on enemmän tilaa ja valoa ja jee. No ei vängätty vastaan vaan käveltiin sen perässä sisään ja oltiin sit bäkkärillä :D

Tuijoteltiin ympärillemme, Eicca ja Tipe jutteli siinä englanniks crew-ihmisten kanssa ja Perttu seiso meidän kanssa heilutellen skumppapulloa (alkoholitonta tottakai). Paavo oli toisessa huoneessa sairastamassa ja Mikko alko passata meitä, otti jostain tarjottimen jossa oli pullia ja muffinseja ja tarjos meille. Muffinsit oli vähän vihertäviä, mistä Mikko huomautti heti että ei ne oikeesti oo homeessa vaan muuten vaan vihreitä ja pystyttiin sitten fiksuina toteamaan että joo mustikoita ja ruokasoodaa, ne aiheuttaa tämmöstä taikinassa ja jee. J nappas ekana muffinsin käteen ja huokas että "oi nää on lämpimiä" ja Perttu vastas vierestä että ei ne oo kun huoneenlämpösiä... No meidän käsiin ne tuntu lämpimiltä ja onnellisina seisottiin siinä muffinsit toisessa ja pullot toisessa kädessä, mut se ei selvästikään riittänyt koska Mikko kirmas huoneen nurkkaan ja hihku että haluaako joku kahvia ja tietenkin vastattiin kyllä kiitos koska siis hei - jos huoneenlämpöiset muffinit tuntu lämpimiltä ni entäs sitten kuuma kahvi? Siinä vaiheessa kun Mikko pisti Eican ja Antin kantamaan meille kahvikuppeja ni seuras kuitenkin pieniä ongelmia kun kädet oli jo täynnä, mut onneks meidän takana oli pieni pöytä mihin sai laskettua pulloja ja muffineja :D Sitten olikin kuva-aika, me oltiin ajateltu että SV kuvais mutta Antti lupas ottaa kuvan ja lykättiin sille sit pari kameraa. Mikko hihku Eican ja Paavon asemiin ja Eicca alko sit järjestellä meitä kuvaa varten. "Eli tytöt siihen eteen ja sit kaikki tyttöjä pidemmät tänne taakse. Paavo ja Mikko voi jäädä siihen eteen." Hienoja kuvia tuli! Kaikki näyttää yhtä typeriltä ja meillä on ne hemmetin kahvikupit/muffinit käsissä ja Perttu lainas mun tai H:n muffinia ja poseeraa sen kanssa.  Kuvan oton jälkeen muistin viimein pyytää Eicalta nimmarin Andrikselle, latvialaiskaverille, ja selitin saman kuin muillekin aikaisemmin eli että kirjoitatko jotain suomeksi kun se opiskelee suomea ja Eiccahan sitten kirjoitti että "opettele suomea saatana" että kiitti näistä :D Sit lähdettiinkin ulos koska jätkien piti kanssa päästä lähtemään, ja jollain ilveellä onnistuttiin saamaan muffinit ja kahvit ja limut autolle about ehjinä! Koska oli yö ja kylmä, ei kukaan viitsinyt jäädä odottamaan, joten mä ja H kömmittiin takaosaan istumaan ja pidettiin päät matalalla poliisien varalta. Yritettiin sit äkkiä huitasta kahvit naamariin koska ne oli suurin läikkymisriski. SV loihti meille yöpalaksi vielä pizzaa ja sitten mentiinkin nukkumaan siinä kahden maissa. Että se siitä ajoissa nukkumaan pääsystä, ja seuraavana aamuna seitsemältä ylös ja nokka kohti Tamperetta.