Ankkarääkin jälkeen olis vähän hinguttanut lähteä Kemiin Sonata Open Airiin mut ei talous antanut periks, kun oli toinen reissu edessä... Keskiviikkona 12.8 käännettiin sitten Jukan, J:n ja R:n kanssa auton nokka kohti Turkua. Eksyiltiin vähän etsiessämme hyvää kauppaa ja sit sopivaa parkkipaikkaa, mut loppujen lopuks selvittiin laivaan asti ja painuttiin muka-aikaisin nukkumaan (no oli pakko!) Seilailtiin sitten yön kuluessa Pohjanlahden yli ja heräsimme aivan liian aikaisin (olisko ollu puol kuus paikallista aikaa?) No laiva oli satamassa puol seitsemän, ja koska kyseessä oli reittimatka eikä risteily, piti laivasta poistua välittömästi. Nappasimme satamasta bussin keskustaan ja jäimme City Terminaliin koomaamaan muutamaksi tunniksi, haalimaan vähän aamiaista ja paljon kahvia. Jätettiin myös suurin osa kamoista sinne lukkojen taakse talteen, kun ei viitsitty reppuja kantaa koko päivää mukana... Siirryttiin ulos istumaan kun ei viitsitty sisällä alkaa riehua hiuslakan kanssa, ja minä ja J pistettiin itsemme keikkakuntoon. Lähdettiin sitten kartoittamaan lähiseutuja, kuten etsimään jotain paikkaa johon pääsisi istumaan seuraavana yönä. Emme löytäneet :D Päiväksi oli luvattu sadetta, mutta sen sijaan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mistä pidimme oikein kovasti. Etsittiin myös päivän tapahtumien pääpiste Gustav Adolf's Torg ja pistettiin leiri sinne, ne jotka halusivat haahuilivat sitten se kiintopisteenään retkilleen. Jo puolenpäivän maissa torilla oli meidän neljän lisäksi kolme ruotsalaista, ja ujosti (onneksi puhuivat englantia) kyselimme että ketäs te odotatte ja nämä vastasivat että daa, Markus Krunegårdia. Herra oli meille täysin tuntematon suuruus joten nyökyttelimme vain että ok, kivakiva.... No, ainakin olimme ensimmäiset Apoja jonottavat! Markusfanit olivat valloittaneet ennen meitä lavan keskikohdan, mutta tämähän ei meitä haitannut, olimmehan sitten sillä keskikohdan "paremmalla" puolella ;) Joskus iltapäivällä Sveriges Radios Symfoniorkestar aloitti kenraaliharjoituksensa ja meillä oli hauskaa. Solisteina orkesterilla oli mm. Eino Grön, Arja Saijonmaa ja Anette Olzon. No me ainoina suomalaisina (ja Aneten tapauksessa edes vähän Nightwish-faneina) pidimme tietysti hirveää meteliä aina kun nämä kipusivat lavalle ja hihkuimme suomeksi. Herätimme hilpeyttä. Varsinkin yksi orkesterin kontrabasisteista piti meitä kai erityisen huvittavina, tai ainakin nauroi meille koko ajan ja mehän sitten nauroimme ja vilkutimme takaisin. Hauska mies. No tykkäiltiin niistä harjoituksista sitten, ja ahdisteltiin järkkäreitä kyselemällä että olisko eräät tietyt orkesteriin kuulumattomat sellistit sattumalta saapuneet paikalle mutta nämä väittivät etteivät tienneet :( Taivas alkoi pikkuhiljaa synkistyä ja kyllähän sitä sitten satoikin. J:n ja mun hienot kampaukset (eli lähinnä pehkot) oli enää muisto vain, mutta oltiin kyllä kai hauska näky kirkkaissa sadetakeissamme. Mulla oli vielä ne liilat hiukset ja niistä valui kivasti väriä... Meni sellasia aniliineja raitoja pitkin kasvoja ja kaulaa. Siitäkin sitten revittiin huonoa huumoria kun mulla oli se neonvihree Hipsu-sadetakki, laukku vatsan päällä takin alla sateensuojassa ja levinneet meikit. "Teini-ikäinen raskaana oleva angstinen Hipsu" ja voi kun oli hauskaa. Vähän ennen konsertin alkamista paikalle alkoi kertyä sitten kunnolla porukkaa joista kaikki meitä lukuun ottamatta olivat tämän mystisen Markuksen faneja. Meihin ei mokoma juppi tehnyt vaikutusta! Siitä huolimatta hän heitti ruusun juuri meille... Emme tosin ehtineet ottaa sitä ennen kun takanamme seisovat tytöt nappasivat sen ja raatelivat kai kappaleiksi. :D Kun orkesteri lopetti, kiidimme R:n kanssa nurkan taakse eli bäkkärin portille ja toivoimme näkevämme Aneten. No nähtiinkin ja juteltiin, sen lisäksi bongattiin Basisti ja mentiin kysymään että mikäs meissä nyt niin älyttömän hauskaa oli kun nauroit koko ajan. Miekkosen nimi jäi selvittämättä, mikä on todella harmi, koska nyt emme enää löydä häntä mistään ;___; Ihan loistava tyyppi! Kyseli että no ollaankos me nyt onnellisia kun nähtiin idolimme "Eh? Who?" "That guy that.... Markus?" "O___________O WE'RE NOT HIS FANS!!" tuli aika spontaanisti kahdesta suusta ja Basisti oikein säikähti. Ilmoitettiin sitten että niin, me ihan sitä Apocalypticaa täällä odotamme :D Samoin keskustelimme herran Taiteilijan kanssa sillan alla yöpymisestä. No, sitten pikkuhiljaa kipitettiinkin jo takas aidalle odottamaan Wärttinän alkua, Jukka ja R vielä vähän yrittivät toipua Aneten tapaamisesta. Wärttinä oli todella hilpeä, tosin siihen aikaan yleisössä oli jo lähes pelkästään me ja ruotsalaisia Apofaneja, jotka eivät kai kummemmin arvostaneet. No me tanssittiin ja riehuttiin ja huudettiin niidenkin edestä, ja tytöt tykkäs! :D Kun tytöt lopetti niin J ja R pinko taas portille että jos vaikka tytöt tulis ulos että niitä vois kiittää ja minä ja Jukka jäätiin pitämään paikkoja. No me nähtiin Aija lavalla ja kiljuttiin että kiitos, olitte ihania ja nähtiin että ne muutkin tytöt tuli siihen aidan nurkkaan myymään levyjään, mutta ei saatu viestiä välitettyä J:lle ja R:lle. Ei ne kuitenkaan kovin pettyneitä olleet, kun olivat Mikkoon törmänneet siellä. Mikko oli kuulemma ollu J:lle että "ai moi, te ootte täällä" ja sit kattonu R:aa ja miettiny selvästi että nyt on eri tyttö ku yleensä. No, Mikolla oli kiire ja sanoi että tulevat juttelemaan ehkä keiikan jälkeen. Mikko ei ikinä lupaa mitään... No, tytöt sit kipittävät takaisin ja alkoihan se keikkakin sieltä loppujen lopuksi. Oli ihan loistavaa, vettä tuli ku saavista kaataen mutta jätkillä oli hyvä fiilis lavalla :D Oltiin siis tosiaan siinä Pertun edessä ja sehän sitten huomasi meidät heti lavalle tullessaan ja käytiin pitkiä keskusteluja käsillä huitoen ja kyllä me sille huudeltiinkin. Eicca puhu paljon ruotsia ja sillekin irvisteltiin. Paavollahan on tapana mätkiä muita sellistejä jousella persiille keikan aikana, mutta tällä kertaa Eicca pääsi kostamaan kun Paavo oli keskittynyt pitämään silmäpeliä J:n kanssa :D Hähää. Mikolla oli trikoot jalassa, se oli aika karun näköistä.
Keikan jälkeen sit pyrähdettiin sinne bäkkärin portille ja tutustuttiin siinä odotellessa pariin puolalaiseen ja yhteen venäläiseen ja oli siinä jotain ruotsalaisiakin ainakin yks :D Jossain vaiheessa alettiin pohtia että entä jos jätkät on ilkeitä ja karkaa toisesta portista, joten piti sitten vähän jakaa porukkaa ja minä ja R pyrähdettiin keskenämme toiselle puolelle lavaa. Perttu sit kuitenkin livahti portista sille puolelle missä muut oli, joten J soitti meidät takas ja hehee. Tultiin sieltä ja näin että jaa, tuolla on Perttu ja porukkaa sen ympärillä. No menin sit vaan että "moi Perttu!" ja tungin ulkomaalaisten ohi :D Ne suhtautu hyvin kunnioittavasti muhun ja J:hin kun puhuttiin samaa kieltä kuin Kivilaakso, joka ei sitten puhunut englantia lähes ollenkaan vaan jutteli kivasti meille suomeksi. Puhuttiin mm. hajataitosta ja sen kouluajoista. Siitä on jotain videotakin :D Perttuhan on aina kipeänä, ja puhuttiin myös ajankohtaisesta aiheesta eli sikainfluenssasta ja kävi ilmi että Pertulla ei ole sitä vielä. "Mut jotain mulla kuitenkin on, so no hugs today", ilmoitti sellisti. J oli siinä vaiheessa silleen että aww, ja halas sitä samantien. Mä nauroin siinä sen takana ja Perttu totes notta "syfilis" Naureskeltiin sit sille ja mä tungin J:n paikalle ja sanoin että kiitos Ankasta, oon sen jälkeen alkanut kuunnella Amon Amarthia ja Perttu alkoi ihan innoissaan selittää kuinka hän kuuntelee AA:ta aina ennen keikkaa kuulokkeilla ja oli niin sweet että kyllä munkin oli pakko halata sitä. Perttu ilmoitti että "Herpes." No otettiin me sitten kaverikuviakin ja mä otin Pertusta ja J:stä kaks kuvaa kun J halus kännykkäänsäkin yhden ja totesin sitten siinä sählätessäni että nyt joudutkin Perttu pitämään samaa tyttöä pidempään kainalossa. "Tippuri", vastasi sellisti hilpeästi. Eli ei mikään turha reissu! Pummasin myös Pertulta nimmarit pikkusiskolleni ja meidän latvialaiskaveri Andrikselle, ja sit ku se oli ne kirjoittanut niin mulla oli ne vihko ja kynä edelleen siinä kädessä kun laukku oli jossain kauempana. No sit siihen tuli joku ruotsalainen pyytämään nimmaria ja antoi Pertulle kynän joka ei toiminut, jollon Perttu kysy multa että "lainaatko tota sun kynää kun SE ainakin TOIMII!" ja kirjotti sen nimmarin selittäen samalla jotain suomeks. Sitten se käänty takas meihin päin se kynä kädessä ja nappas mun kädestä sen mun lehtiön. Oli hetken hiljaista. "....Mitä mä tällä teen?" "no en tiedä, sä otit sen mun kädestä." "Ai. no mä väritän tästä pari tällästä ruutua." Sitten se väritti ne ja lykkäs kynän ja lehtön mulle takas :D Jossain vaiheessa sit Eicca ilmesty portista retuuttaen jompaa kumpaa pojistaan mukana ja huikkas vaan että hänellä on hirvee kiire hotellille, nyt ei pysty! Ja siis suomeksi, eli me sit käännettiin se näille muunmaalaisille. Huudettiin kuitenkin perään että nyt perkele jätkä, me raahattiin sulle synttärilahja suomesta asti, otat sen ainakin mukaan! Siinä vaiheessa Eicca jopa pysähty ja oli ihan hämillään ja kiitti kauniisti ennen kun juoksi pois :D Mentiin takaisin jutskaamaan Pertun kanssa joka kyllä alkoi kans tehdä lähtöä, totes että hänet jätetään porukasta jos hän ei mee. Kipitti sitten autolle ja käänty vielä huutamaan suomeks että "hei, muistakaa tää, ihan silleen elämänohjeena: mun penis räjähtää jos en kohta saa sua!" udeltiin sitten että kenelle sä ton lausahduksen omistat ja herra vaan totes että silleen yleisesti elämänohjeena teille kaikille. Öö wut? Noh, Perttu kipitti autoon ja just kun se lähti niin Paavo ja Mikko tuli ulos. No me tietty sännättiin Mikon kimppuun kun sille meillä oli asiaa, haukuttiin sen keikkahousut ja naureskeltiin Kengurumeininkijuttuja. Se totes mulle jotain että "no oothan säkin sittenkin täällä" ja kyseli että millon me ollaan tultu ja millon lähdetään ja näytti vähän huolestuneelta kun ilmotettiin että laiva lähtee aamulla ja siihen asti ollaan varmaan sillan alla :D No Mikkokin sitten syytteli kiirettä ja kipitti autoon, ja me käännyttiin takas Paavoon päin joka oli muunmaalaisten piirittämä. Kummasti taas porukka lakos ympäriltä kun hihkasin vaan että Paavo ja kipitin sen luo ja sit halattiin piiiiiiitkään. Paavo on hyvä halaaja, ja mä en tiedä tietääkö se että mä en enää seurustele sen serkun pojan kanssa :'D No mut sit Paavokin lähti ja vilkutettiin sen perään kun huomattiin että Perttu, se sika, kuvasi meitä auton ikkunasta kännykkäkamerallaan. Kiitti näistä!
No, lähdettiin siitä sitten porukalla kohti valitsemaamme sillanalusta ja istuttiin siellä kälättämässä uusien ulkomaalaisten tuttujen kanssa kunnes kello tuli puol neljä ja Terminalen aukes että päästiin sinne vaihtamaan kuivat vaatteet päälle :D Sillan alla joku bolivialainen tuli tekemään tuttavuutta ja antoi käyntikorttinsa. Niin ja siis sillanalus oli siis ihan kävelytie ja siinä oli mäkkäri ja muuta ja bussipysäkki :D Oltiin sit siellä Terminalenissa loppuyö ja aamulla satamaan ja suoraan laivaan nukkumaan pariksi tunniksi... Ei viitsitty koko päivää nukkua kun koulun alkuun oli enää muutama päivä :D Perustettiin pari bändiä matkan aikana ja tuhlattiin viimeiset kruunut taxfreessä ja ostettiin karkkia. Oltiin illalla Turussa ja sieltä sit ajettiin kivasti kotiin.