Tiistaiaamuna herätys oli taas ihanan aikaisin, tosin tällä kertaa en herännyt metroon kuudelta, koska oveluuden perikuvana nukuin korvatulpat korvissa. Siinä sit kiskottiin vaatteet niskaan ja meikit naamaan ja aamiainen suuhun ja lähdettiin timmisti vain puoli tuntia tavoiteajasta jäljessä, siinä kymmenen jälkeen. Kikkailtiin vähän metrojen kanssa ja lopulta sit istuttiin tyytyväisinä oikeassa Northerissa joka rämisten vei meidät Kentish Townin asemalle. Heti kun päästiin maan pinnalle niin pistettiin viestiä H:lle ja L:lle (jotka olivat olleet paremmin ajoissa) että nyt ollaan täällä, ja ehdittiin vaan minuutti hämmästellä meitä ympäröivää lähiö/ghetto miljöötä kun nähtiin tytöt heiluttamassa tien toisella puolella. Matkalla takaisin keikkapaikalle selittivät jonotustilanteen, eli että meitä ennen oli yksi japsityttö (joka oli ollut Sibafestissä helmikuussa meidän takana jonottamassa!) ja sen lisäks pari tyyppiä jolla oli kai Meet&Greet liput, päivysti bäkkärin puolella. No, perillä selvis että ei piru, sehän on kaikkien Apocalypticafani-biaacthien kuningas, Vordai, siellä takaovella :O Nopeasti nimettiin Vordai Noidaksi ja sen kaveri Noidan oppipojaksi.

Asetuttiin siihen japsitytön viereen istumaan muovikassien päällä, ja ensimmäisenä J, L ja S kirmas kahvinhakuun, kun palelivat niin kamalasti. Me jäätiin H:n kanssa rupattelemaan ja aika pian tuli järkkärit ilmoittamaan että jono siirtyy ja sit siirryttiin kiltisti kulman taakse. Ehkä puol tuntia - tunti meidän saapumisen jälkeen siihen pölähti kasa Mörköjä, semmosia äärimmäisen lihavia ja mörön mallisia brittityttöjä/naisia joilla oli 4 kokoa liian pienet mustat vaatteet ja mustaks värjätyt ohuet tukat... No, pienin variaatioin tietenkin. Ei kait siinä, ne ei puhuneet meille eikä me niille :D Aina välillä tehtiin pyrähdyksiä tsekkailemaan takaoven meininki, mutta ei siellä mitään tapahtunut. Noita oli aamulla kertonut H:lle ja L:lle ylpeänä kuinka Mikko oli vilkuttanut hänelle, eli kyllä jätkät paikalla oli. Me vaan naureskeltiin keskenämme että on se hassua että joku on noin nenä pystyssä ja ah so cool siitä että Mikko on VILKUTTANUT. Meillehän se tulee yleensä juttelemaan ;) No mut joo, kulttuurieroja.

Tosin, koska Noita on äärimmäisen ärsyttävä tapaus, sain jossain vaiheessa maailman tyhmimmän idean, ja mikä nolointa, paljastin sen ääneen ja muut oli ihan täysillä mukana että JOO TEE SE. No perkele, minähän tein. Kipitettiin taas bäkkärin portille L:n kanssa ja hetki siinä tuijoteltiin ja sit käytiin semmosilla huolestuneilla äänensävyillä keskustelu ja sit kaivoin kännykän esiin ja pudistelin päätä mut sit kuitenkin "soitin" jollekulle. Kun "vastattiin" niin totesin reippaasti ja niin että Noita+co varmasti kuuli että "Moi MIKKO!" ja sit äänensävyillä leikkien ensin selitin tosi innostuneena ja pyytävästi jotain ja sit hartiat lysähti ja ääni muuttui vaisummaksi mutta ymmärtäväiseksi ja lopussa jopa hymyilin (ei oo mennyt koulutus hukkaan, ei) ja suljin puhelimen ja sit selitin ensin vakavana L:lle jotain (oikeesti siis varmaan sanoin tyyliin "ei helvetti tää on ehkä typerintä mitä oon tehny" ja sit sanoin Noidalle samalla äänensävyllä että "they're too busy to come out in a while :(" ja heiluttelin kännykkää silleen "joo just siis soitin ja sain tämän infon" ja oi sen ilme oli oikein mahtava kun se tajus mitä tarkoitan <3 sit laahustettiin L:n kanssa pois ja naurettiin vasta kun päästin muiden luo ;D

Jossain vaiheessa oltiin S:n kanssa taas bäkkäripyrähdyksellä (ja ähäkutti, Noita+co oli just jossain käymässä) ni Eicca ja Perttu tuli bäkkäriltä ulos ja porttia kohti. Molemmat näytti melko nuutuneilta, etenkin Eicca, mut sit kuulin Pertun sanovan että "kysytään tolta" ja ennen kun ehdin moikata niin ne tulee mun luo ja Perttu kysyy että "moi, missä on lähin kauppa?" ja ihan suomeksi. Neuvoin sit että tuolla ja ne lähti marssimaan sinne kadulle päin, missä myös jono oli. Me kipitettiin S:n kanssa perässä ja H tuli vastaan (L ja J oli kahvinhakureissulla taas) ja mä huidon hulluna että H tajuaa ketkä mun edellä kävelee :DDD Sit sekin vaan moikkas poikia ihan silleen "ai moi" ja jätkät painu kauppaan ja me marssittiin niiden takana takas jonotuspaikoillemme ja britit tuijotti. Jätkät jatko siitä sit kauppaan ja me toivottiin kovasti että L ja J kävelis niitä vastaan, mut ei niin käyny ja hetken päästä pojat jo marssi takas. Eicca ei edelleenkään puhunut mitään, mut Pertulle heitin ihan piruillakseni että "sähän näytät pirteeltä" (koska viimeks kun näin sen, se oli ihan raato, Elämä lapselle konsertissa 23 tunnin lennon jälkeen, jolla se ei ollut nukkunut) ja se vaan hymähti että heh joo ja jatko matkaa ja käänty viel huutamaan että "siltä tuntuukin" No me naureskeltiin keskenämme sille (J ja L tais olla tulleet jo takas tai sit ei, en muista) ja vähän ajan kuluttua Blondi Hirviö, Mörköjen kaveri sönkötti meille jotain. Se oli kai juossut jätkien perään ja kysyi että miksei me juostu ja oltiin silleen "ehm we talked to them..? o.O" ja sit tää ilmestys toteaa ylpeänä että "I KISSED THEM!" ja YÄK. Hieman oli pokassa pitelemistä, kun ei oikein tiennyt pitäiskö itkeä, nauraa vai oksentaa. Siis kyseinen neito oli vartaloltaan samaa mallia kuin Möröt, se näytti naamasta 20 vuotta vanhemmalta Johanna Tukiaiselta jolla on kaikki naaman silikoni/botox-täytteet valahtanut roikkumaan leukaan, siltä puuttu hampaita ja tukkaa ei ollut ehkä ikinä pesty. Mutistiin vaan keskenämme suomeks että Perttu ja Eicca on kyllä rohkeita miehiä, koska jos tommonen ilmestys tulis huulet töröllään kohti niin siinä kyllä ensin löis, sitten juoksis niin saatanan lujaa ja kauas ja sitten vasta ehkä pysähtyis miettimään että mitä just tapahtui. Hyrr.... No joo...

Pitkään aikaan ei sitten näkynytkään ketään, joten me saatiin rauhassa keskittyä järkkäreiden kiusaamiseen. Kirjoitettiin pojille myös (kaunokirjoituksella pinkille paperille) lappu jossa ruinattiin että tulkaa juttelemaan, mut sitten kun yritettiin houkutella järkkäreitä viemään se niille, ne oli silleen että ei täällä oo oikeen ketään, kun ainakin rumpali ja pari muuta lähti äsken semmosella sinisellä pakulla tästä. Me oltiin tietty että no mitä hittoa koska oltiin nähty se paku kun se lähti :D Järkkärit myös lupas että jos ja kun nähdään sen pakun tulevan takaisin niin tottakai me voidaan sit juosta moikkaamaan tyyppejä. Aloitettiin siis muun häröttämisen ohessa autojen bongaus ;D No, lopulta ei tarvinnut autoja hirveemmin bongailla koska täysin yllättäen Mikko ja Tipe ilmestyivät kulman takaa meidän eteen. Pinkaistiin sit pystyyn ja moikkaamaan ja halaamaan molempia ja Mikko kyseli ummet ja lammet siitä ollaanko oltu pitkään Lontoossa ja pitkään jonossa ja mitä kuuluu ja hölönpölön. Kysyin että mihin ne on Paavon hukannut, kun järkkärit oli sanoneet että se on niiden kanssa, mut Mikko vaan hörötti että toivottavasti mahdollisimman kauas. Mainittiin kanssa että nähtiin Eicca ja Perttu ja siitä kuinka Perttu näytti yllättävän pirteeltä ni Mikko totes että "ai eli ainoostaan kuolleelta?" "niin no... ne sen meikit.... näyttää silleen 4 päivää vanhoilta" mikä sai molemmat herrat hekottamaan ja Mikko totes että "pikemminkin neljä VIIKKOO." No niiden piti suunnata soundcheckiin ja matkalla silleen juostessaan sit ottivat pari yhteiskuvaa loppujonolaisten (jota oli kertynyt päivän mittaan) kanssa ja taas kerättiin mulkoilua osaksemme kun ne meille niin iloisesti olivat jääneet juttelemaan ja jopa pysähtyneet kunnolla. Anteeks että ollaan Suomesta!

Noh, me tietysti mentiin kuuntelemaan soundcheckiä semmosille about lavan vieressä oleville ulko-oville, eikä järkkäreillä ollut mitään sitä vastaan kun me ei edes yritetty tunkea neniämme sisään rakennukseen, vaikka ovet oli auki ;) Saatiin sitä kautta myös vähän osviittaa settilistasta, kun jätkät soitteli Bring Them to Lightia. Oi autuutta...Noh, tsekkailivat ja sitten lopettivat tsekkailun, ja edelleen me vaan venailtiin ja odoteltiin... Viimein jotain tapahtui (ei sillä että meillä olis tylsää ollut!), nimittäin Eicca ja Paavo tuli bäkkärin suunnasta, kiljaistiin tietty moi ja kipitettiin vastaan, mut Eicca muris että niillä on kiire ja Paavo vaan hymyili pahoittelevasti ja sit ne marssi kai ravintolaan ja meidän lisäks muutkin tuijotti vähän pettyneinä perään. Möröt ja Hirviö yritti jäädä siihen kulmalle päivystämään että voisivat moikata jätkiä ennen meitä sitten kun ne palaisivat, mutta eivät onnistuneet. Hirviö varsinkin oli dokannut koko päivän, eikä meinannut pysyä pystyssä. No, sitten kun Paavo lopulta tuli takaisin niin tietenkin pyysin että anna hali, täällä on kylmä, niin tää toteaa että "ei nyt, täällä on liikaa ihmisiä..." niin salamyhkäisellä äänensävyllä ettei voinut muuta kuin nauraa ja sit hihkuttiin perään että hyvää keikkaa ou jee ja taas ihmisiä vältellen ne kipitti takas sisätiloihin.

Meidän "yhyy meiltä puuttuu M&G liput" -paniikki hellitti huomattavasti kun kello raksutti koko ajan lähemmäs seitsemää eikä M&G porukat vieläkään olleet päässeet sisään. Ennen kuutta pyrähdettiin H:n kanssa kahvilaan, jotta päästäis vessaan, ja siellä ollessamme tuli L:ltä viesti että Hirviö on pyörtynyt ja ambulanssi tulossa. H ryysti kahvinsa nopeesti loppuun ja kipitettiin takas ja saatiin kuulla pidempi versio tarinasta, eli että se oli siinä poltellut maria ja sitten yhtäkkiä vaan kaatunut. Varmaan maa järissyt siinä vaiheessa aika voimakkaasti.... No, ambulanssi kurvasikin juuri silloin siihen ja oltiin kuin ei oltaisi seurattu tilannetta. Otettiin hienoja yhteiskuvia ja muuta, ja lopulta, PUOLI SEITSEMÄN, M&G-lippulaiset pääs sisään ja mehän melkein hurrattiin että ei saatana, paljon on ois niistäkin lipuista hyötyä olllut koska luultavasti oltiin jo siinä vaiheessa nähty bändiä enemmän kuin ne... Koska puol tuntia ja pirusti ihmisiä on aika huono yhdistelmä. Hah. Siinä vielä ennen sitä ehdittiin kanssa seurata lämppäribändin saapumista ja todeta että söpöjä kundeja, onkohan ne bändi vai roudareita. Tosi söpöjä!!

Seitsemältä sitten ovet aukesivat meillekin. Turvatarkastus oli melko olematon, mitä nyt järkkäri kysyi onko mun laukussa oleva kortti sille :D S oli siis siinä jossain vaiheessa ostanut mulle Toy Story 3-kortin jossa soi "You got a friend in me" ja sitä ne kyllä luovuttanut järkkärille! Ambulanssi oli edelleen siinä kulmalla kun mentiin sisään, mut ei monsteri selvinnyt keikalle. Sen kaverit kyllä tuli, että semmoista solidaarisuutta sillä saarella. No, M&G-ihmisiä oli sen verran runsaasti että eturivi oli täysi, mutta asetuttiin lyhyimpien ihmisten taakse tokaan riviin ja oltiin tyytyväisiä. Kirmailtiin yks kerrallaan paitamyyntiin ja vessaan, mä ostin siskolle tuliaisiks bänditopin ja H ja L osti jotain huppareita. Mä olin porukkamme reunimmaisin, S oli mun vieressä ja toisella puolella oli sitten jotain ihan semijees-faneja jotka jotain puhui Suomesta ja Kengurumeiningistä ja sit tietty piti puuttua keskusteluun ja hehkuttaa kuinka Kengut on niin cool ;D Ja sit aloitti lämppäri, ja ne oli ne söpöt kundit joita oltiin tuijoteltu pihalla! Bändin nimi jäi siinä vaiheessa vähän epäselväks, mutta myöhemmin selvisi että pumpun nimi oli Pain of Salvation, ja vielä myöhemmin selvisi että ne on ruotsalaisia :D <3 No, soittivat kaikki paljain jaloin ja hyvänkuuloista musaa, meihin ainakin iski. S hihku jossain välissä mun korvaan että laulaja näyttää ihan Siriukselta ja basisti Lupinilta, ja niin näyttikin xD Roudaustauon aikana toinen Mikon rumpukorokkeen edessä olevista valorampeista kaatui, ja me oltiin ihan häsässä että miksei kukaan nosta sitä ylös! Loppujen lopuks Pekka käskytti jonkun hoitamaan homman ja me seurattiin lamppujen uudelleensuuntaamista mielenkiinnolla

Sitten alkoi keikka. Se oli aika huima. Aloitusbiisinä oli On the Rooftop with Quasimodo, lisäksi kuultiin uusista biiseistä ainakin 2010, End of Me, At the Gates of Manala, Bring them to Light, sekä jo aiemmilta keikoilta tutuksi tulleet Beautiful ja Sacra. Lisäksi vetivät mm. Master of Puppetsin ja aina yhtä upean Gracen. Aivan älyttömän huimaava setti siis. Ainoa miinuspuoli oli slovariputki Beautiful-Sacra-Bittersweet keskellä keikkaa - eeei sitä  ihminen kestä semmosta määrää slovarimusiikkia kerralla, ja varsinkin kun on jalat tohjona niin siinä vaiheessa ehti tunto palata ;D Sen jälkeen kyllä taas mentiin semmosta kyytiä ettei meinannu pystyssä pysyä. Mun edessä ollut ulkomaalainen tyttö oli kuulemma foorumilla valittanut kovaäänisestä suomalaisesta takanaan - no vittu kyllä minä laulan keikalla mukana ja huudan kun muutkin huutaa. Pysykööt takarivissä jos ei kestä meteliä. Ja pakko sanoa että en oo koskaan nähnyt Paavon kiinnittävän niin paljon huomiota toiseen riviin kuin tuolla ;) Flirttas meidän kanssa melko paljon, innostui jossain vaiheessa pidemmäksikin aikaa mun eteen heiluttamaan lannettaan ja muuta perusmeininkiä niin pitkäksi aikaa, että S survas mua kyynärpäällä kylkeen "Sanni! Lopeta toi flirttailu! Ihan liian intiimiä, mä en kehtaa katsoa!" :DDD Inisin sitten että toi alotti... Eicca kyseli ennen slovariputkea, onko täällä joku joka tykkää kauniista musiikista ja me viis suomalaista tietty viitattiin heti. Muut korkeintaan huus perus keikkaälämölöä, joten Eicca totes että häh, vaan viis ja meitä nauratti. Lisäks se spiikkas että keikalla on sitten paikalla suomalaisia, että varokaa vaan, ne vie teidän juomat. Niin ja siis ei tarkoittanut sillä (pelkästään) meitä vaan siellä oli muitakin suomalaisia - jotka yllättävän innokkaasti kans karju jotain Helsinkiä kauempaa :D

Huomattiin keikan aikana että Mikon keikkafarkut on rikkinäiset, sisäreidet täysin puhki ja repsottivat... Muutenkaan ei herralla pysyneet vaatteet päällä, soitti encoren ilman paitaa (!!!!!!) ja samoin siinä encoressa tuli lavan etuosaan, kääns selkänsä, kiskas farkkunsa alas ja pyllisti - sillä oli Union Jack -kalsarit ja me hurrattiin :D Perttu spiikkas tapansa mukaan Last Hopen, ja tekikin sen taas koko rahan edestä. Aloitti kiskomalla mikkipiuhaansa ja toteamalla "This is like... fishing" ja jatkoi mm. esittelemällä bändin. "Here's Paavo Lötjönen, he's a bassist and that's why he's so strong" ja sit kai se jotain sano mikin ohi koska Paavo nykäs hihaa ylemmäs ja esitteli hauistaan. Ihan jumalattomat lihakset sillä on, käsivarren paksuus kaksinkertaistu kun vähän jännitti ja ennestäänkin huterat jalat meinas mulla pettää alta yleisön puolella ;D Puolet siitä spiikistä Eicca oli melko kärsivän näköinen kun tää yks vaan selittää ja selittää... Kokonaisuudessaan ehkä paras keikka mitä oon bändiltä koskaan nähnyt. Setti mahtava, jätkillä hyvä energia ja hauskaa lavalla... Ihan mahtavuutta. Mitä nyt keikan jälkeen ei sit enää meinanneet jalat kantaa, hoiperreltiin kauemmas lavasta heti kun H oli saanut settilistan kätösiinsä, ja yritettiin istua. Melko nopeesti järkkärit tuli hoputtamaan että liikkukaas tyttöset ulospäin, ja toteltiin. Ulkona oli älyttömän kylmä, ja olin onnistunut hukkaamaan kaulahuivini johonkin keikan aikana, joten näppärästi kiedoin Kristalle ostamani topin kaulan ympärille ;D

Aika paljon porukkaa jäi odottamaan bändiä keikan jälkeen, joten ei muuta kuin suunta bäkkärin porteille palelemaan. Tuuli oli jäätävä, joten paleltiin ja täristiin ihan horkassa, ja melko nopeasti valloitettiin siitä semmoinen pieni ovisyvennys, kun kukaan ei tuntunut kulkevan sen oven kautta sisään tahi ulos. Siinä sit tietty tivattiin S:ltä, meidän ensikertalaiselta, keikkatunnelmia ja se hehkutti erityisesti valoshowta ja sit hehkutettiin kaikki keikkaa. S otti puheeks Pertun äänen ("toivottavasti se ei oo niitä miehiä jotka puhuu sängyssä") ja keskusteltiin toki seikkaperäisesti myös Mikon vatsalihaksista. No, siinä ovessa oli semmonen ristikkojuttu ja vanhanaikainen avaimenreikä ja yhtäkkiä tajuttiin että sieltä toiselta puolelta kuuluu ääniä ja hiljennyttiin kuuntelemaan. "EI SAATANA JÄTKÄT" ja jos me kuultiin ne niin varmasti nekin kuulivat meidät.... HUPS. H vielä kumartu kurkkaamaan avaimenreiästä ja sit loikkas melko haipakkaa kauemmas ja sihisi sitten että voi vittu, Perttu oli kumartunut siihen oven luo kai kattomaan mistä se ääni tulee :DDDDD Sit todettiin että ei toi tuuli nyt niiiin pureva ole ja siirryttiin vähän kauemmas ovesta... Pikkuhiljaa kans sosialisoiduttiin muiden kanssa, siinä oli pari mukavaa, Walesissa opiskelevaa hollantilaistyttöä jotka arvas että ollaan Suomesta, ja J jutteli myös parin italialaisen pojan kanssa tai jotain. Vaihdeltiin keikkakokemuksia, ne tytöt oli kans 30 Seconds to Marsin faneja ja kateudesta vihreitä kun kerroin hiplanneeni Jaredin persettä Provinssirockissa ;D  

L bongas jossain vaiheessa Mikon ja salakavalasti sihisi meidät luokseen ja sit huidottiin huomiota herättämättömästi Mikolle joka tuli pelkässä t-paidassa siihen portin luo ja totes että "tääl on aika kylmä.." No, Mikkohan on nero. Kysyttiin että tuleeko muutkin moikkaamaan ja Mikko lupas että ne tulee vähän ajan kuluttua kaikki, ja tyydyttiin tähän vastaukseen. Heitettiin vähän läppää sen kalsareista ja keikkahousuista ja sit se meni takas sisään ja me kiemurreltiin epämääräisillä vastauksilla eroon ulkomaalaisten "kertoiko se tuleeko ne" kysymyksistä koska toivottiin että edes osa niistä lähtisi ;D Niin kuin lähtikin, HAH.  No, ennen lypticaa lämppäribändin jätkät tuli sivuovesta (siitä minkä luona oltiin kuunneltu chekkiä) ja sännättiin ottamaan yhteiskuvia laulajan ja kitaristin kanssa ja kehuttiin niitä ja J sopi basistin kanssa treffit Myspaceen. Lupasivat kans tulla Suomeen keikalle ja me luvattiin tulla sille keikalle ja jee. Sit myös Pekka tuli siitä sivuovesta ja heti tietty hihkuttiin että moi kun se pääs meidän luokse ja hehkutettiin (S varsinkin) valoja sille. Se ei kyllä paljoa puhunut, mut enemmän kuin ikinä ennen meille :D "seurattiin ihan kauhuissamme että eikö kukaan nyt nosta siitä kaatunutta ramppia ja teki mieli ite kiivetä lavalle nostamana se!" "joo no kyllä se sit lopulta nostettiin..." "mut oli siis oikeesti aivan mahtava valoshow, oikeesti, mä käyn musikaaleissa ja toi pesi ne ihan kyl" "no tänään oli vähän huono päivä..." ja sit se hiipi pakoon ja me jäätiin taivastelemaan kuinka se on niin aww ja söpö hobitti.

Lopulta odotuksemme palkittiin, ja Tipe tuli tapansa mukaan ensimmäisenä ulos ja hihkuttiin sillekin että jee mahtava keikka ja näin pois päin, ja sit tuli Paavo ihan yllättäen <3 Oltiin kauempana ovesta juttelemassa Tipetiin kanssa, joten ulkomaalaiset ehti piirittää Paavon ensin mutta jotenkin kummasti taas lensin tai kiemurtelin possen läpi ja kutsuin sitä nimeltä, ja se oli just melkein halaamassa jotain ulkomaalaista tyttöä, mut käänty sit muhun päin ja syöksyin sen syliin ;D Se oli silleen "oho! good girl." ja lisäs sit että "naughty girl. Girls." ja halas muitakin. Heitin sit että hei ei sun meille tartte puhua englantia ja se oli että no ei tarttekaan mut haluaa ja kysy suomeks että mitä tykättiin keikasta vaikka me kaikki kyl jo hoettiin kuorossa että mahtava mahtava mahtava. "Eihän ollut liian taiteellinen?" ja taas kuoro hymisee että eieiei :D S vähän seisoskeli siinä sivummassa ja varmaan hämmästeli meidän käytöstä, mut sit Paavo käänty siihen päin ja totes että "sä oletkin uus tyttö" ja halas sitä ja sit esiteltiin että tässä on S ja sitten S kehui keikkaa :D Huomattiin sit että Perttu oli kans tullut, joten jätettiin Paavo ulkomaalaisten haltuun välillä ja kipitettiin tervehtimään. Perttukin halas, tai kai meistä ensimmäisenä luokse ehtinyt halas sitä ja se totes että no voi helvetti ja halas muitakin samalla vauhdilla ja sillekin sit kehuttiin keikkaa. Esiteltiin S, ja Perttu jo valmiiks nosti käsivarsiaan että no kai suakin pitää sit halata niin S lykkäs tomerasti kätensä ojoon ja kätteli xD Se iso, iso bäkkärialueen portti oli auki, mut tuulen vaikutuksesta se lähti sulkeutumaan ja me oltiin siinä välissä, ja oltiin silleen ää, mut Perttu, sankari, käveli vastaan ja pysäytti sen liikkeen yhdellä kädellä. Sankaruus kyllä hieman kärsi kun se seuraavaks pyyhki sen käden housuihin ja tuli meidän luo toteamaan että "mun ei ois varmaan pitänyt tehdä noin.." sit se siinä selitti ja selitti suomeks jotain hilpeästi, vaikka me oltiin jo siirtymässä moikkaamaan Eiccaa ja lopulta J totes että "Perttu, nää on ulkomaalaisia, ne haluaa jutella sun kanssa. Puhu englantia!" ja sit mentiin Eican luo :D

Eicca oli paaaljon paremmalla tuulella kuin päivällä, ja kun halasin sitä niin se taitto mua sivulle niin paljon että multa petti tasapaino joten vaan roikuin sen kaulassa. Tosin ei paljon tarvinnut roikkua kun se piti niin tiukasti kiinni ;) J oli seuraavana halausvuorossa ja se kun on semmoinen tirriäinen, niin sen se nosti ilmaan kokonaan. Sillekin esiteltiin tunnollisesti S ja nekin halasi. Mentiin myös jauhamaan Mikon kanssa scheissea ja otettiin (ainakin allekirjoittaneen osalta) maailman epäonnistuneimpia yhteiskuvia vähän kaikkien kanssa, minkä lisäks J kaivoi keikalle salakuljettamansa (ei ollut kyllä kuvannut sillä mitään sisällä!) videokameran ja käski Mikon ja Eican sanoa jotain videolle. Perttuakin kovasti yritettiin saada puhumaan, mut se selitti niin innoissaan jotain englanniks ettei kuullut vaikka kuinka karjuttiin metrin päässä että PERTTU PERKELE :D Pojat sit lähti siitä pikkuhiljaa, ja samoin me. Meillä oli teoriassa bussiaikataulut että miten päästään sieltä Kensingtoniin, mut kävely ei inspannut joten päätettiin yrittää taksin pyydystämistä, vaikka tiedettiin sen maksavan, ja Kentish Town oli niin kaukana keskustasta että siellä ei hirveesti takseja kulkenut. No, käveltiin mäkkäriin ja tytöt meni tilaamaan jotain, mut mä sitten jäin kadun varteen ja perhana vie, vaikka kuin oli tytöillä asiointi kesken niin nappasin sen ensimmäisen vapaan taksin jonka näin, ja se kuski sanoikin että kannattava liike kun ei takseja hirveesti liiku. Kertoi myös että metrot on sit btw lakossa, vaikka ei sillä siinä vaiheessa väliä ollut kun kello oli niin paljon. Vähän aikaa odoteltiin että H ja L sai ranskalaisensa (siellä oli joku ongelma) ja sit hurautettiin taksilla Paddingtonin kautta Kensingtoniin ja kateltiin kuvia matkalla, eikä taksi lopulta maksanut kuin jotain kympin per naama ja kaksosilta vähemmän. Sit vaan suoraan hostellilla nukkumaan, fyysisesti ihan romuna.... Vaikka olihan se sen arvoista taas kerran <3