H tuli edellisenä iltana Helsinkiin, ja lähdettiin aamulla ennen seitsemää kohti Poria. Otettiin Leppävaarasta kyytiin Nastja, ja matka nousevan auringon valossa sujui mukavasti. Hoilotettiin H:n kanssa Jenni Vartiaista ja Kengurumeininkiä, mut eipä Nastja ainakaan ääneen valittanut ;D Pysähdyttiin matkan varrella aamiaiselle ABC:lle ja rakennettiin naamat samalla pysähdyksellä, ja Poriin saavuimme 10 jälkeen aamupäivällä. Vähän aikaa saatiin pyöriä ympyrää kaupungilla kun festarialueelle ei johtanut oikein mitään opastusta ja kaikki tiet oli suljettu tai yksisuuntaisia ;) Tarpeeks montaa järkkäriä kun häirittiin niin lopulta löytyi oikea suunta ja pienen peltotiellä pomppimisen jälkeen edessä avautui parkkipaikka. Maksettiin tarvittavat eurot pysäköinnistä, pakattiin mukaan festarialueella tarvittavat tavarat ja liityttiin kohti portteja marssivaan väkijoukkoon. Juomapulloissa ei saanut olla korkkeja sisään mennessä, joten tyhjän vesipullon korkki piilotettiin etukäteen, ja mehutiivisteen korkki uhrattiin - melko pian alueelta löytyi uusi ;)

Taivallettiin ensimmäisenä tutkimaan kakkoslavaa, koska siellä piti Apocalyptican esiintyä, ja todettiin se pieneksi. Lavan edustaa kansoittivat  Negativefanit, ja koska Negative esiintyi reilusti ennen Apoja, ei alettu tunkea vaan istuttiin kauemmas nurmikolle ihmettelemään elämää. Päälavalla esiintyi ensimmäisenä Stam1na, ja saatiin tekstiviestitse Facebook-tieto että niillä pitäis kuulemma olla kanssa joku sellisti lavalla.... No, lähdettiinpä sitten lähemmäs katselemaan lemiläisten riehumista, ja väkijoukossa luoviessamme törmättiin Mikkoon ja fiilisteli musaa kaikessa rauhassa :D Moikattiin, ja se vaan totes kylmänviileesti että "ai te löysitte perille" ja vähän hämmästeltiin että häh, ei me olla sulle kerrottu että ollaan tänne tulossa! No, anyway, Mikkokin paljasti että Perttu on aikeissa kavuta lauteille tämän setin aikana, ja jäätiin sit Mikon seuraan katsomaan keikkaa ja juttelemaan kuulumisia spiikkien aikana. Vikassa biisissä (Eloonjäänyt) Perttu sit kipitti paidatta lavalle ja mä järkytyttiin suuresti ja tivattiin Mikolta miksei se ollut varoittanut meitä siitä että Perttu osallistuu esitykseen! Ei tainnut vaan meidän huumori purra Mikkoon ;) Keikan jälkeen udeltiin Mikolta onko sellistit mahdollisesti jalkautumassa yleisön joukkoon, mutta se totes että tuskin, kun ne tekee niska limassa promoa ja nyt hänkin menee haastateltavaks :D Toivoteltiin hyvää keikkaa ja siirryttiin luovimaan kakkoslavan välittömään läheisyyteen, ja oltiin lopulta kolmannessa rivissä Negativen keikan ajan.

Jonne näytti ihan Jonna Tervomaalta, joten siitä sitten revittiin huumoria sen keikan tarpeiksi. Negativen jälkeen toisella lavalla aloitti Serj Tankian, ja miestä kuunteli ihan ilokseen. Ei viitsitty lähteä katsomaan kun olisi voinut olla eturivipaikat vaarassa. Sen sijaan luovittiin vielä vähän edemmäs, ja seuraavana esiintynyt 69 Eyes katsottiin vain yhden päärivin takaa ;) Keikka oli yllättävän hauska, Jyrki piti meidän kanssa kummallista silmäpeliä vaikka faneja olis ollut ympärillä ihan riittämiin, ja räkätettiin epäkohteliaasti Jussille, joka mokas about kaikki rumpukapulatemppunsa. Bongailtiin myös sellistejä ja niiden naisia (no, lähinnä AMB) lavan sivustalta. Kun Silmät lopetti, onnistuttiin hirveällä voimalla änkeämään itsemme eturiviin, ja sitten olikin rattoisaa odotella Apojen aloittamista ihmisten väliin litistyneenä. Otettiin myös hienoja "moi me ollaan keikalla" -kuvia itsestämme ja tietysti tuhlattiin muistikorttia myös roudareiden kuvaamiseen. Sit alkoi keikka.

Se oli vajaan tunnin kestävä setti, ja ihan täyttä rautaa. Kaikki slovarit oli leikattu pois, ja itse kullakin oli melko hutera fiilis kun keikka lopulta päättyi (kuten lehdistä myöhemmin luimme, Pertulta oli mennyt taju heti kun se oli päässyt lavalta alas.) Soittivat mm. Master of Puppetsin, Seek and Destroyn ja hirveesti muutakin Metallicaa, sekä ensimmäistä kertaa Suomessa End of Me:n. Tipe laulamassa, totta kai. Oli ihan tajuton setti, ja kun jätkät poistui Hall of the Mountain Kingin jälkeen lauteilta, hoiperreltiin muutama metri kauemmas lavasta ennen kun lysähdettiin maahan kun jalat lakkas kantamasta. Vaativaa urheilua tuo keikkailu kesäkuumalla! Vähän toivuttuamme ryömittiin istumaan mukavasti lavojen väliselle nurmikolle, ja siinä tuli suurimmaksi osaksi vietettyä loppupäivä. Välillä noustiin ylös katselemaan bändejä, ja Volbeatin tahtiin hypittiin ja tanssittiin ettei paikat puutuneet ihan totaalisesti. Uhkas sataa jossain vaiheessa, mut se ei menoa haitannut. Huomattiin myös että just meidän vierestä kulki artisteja bäkkärille - hupsista, eihän se yhtään vaikuttanut meidän paikanvalintaan. Yhtään sellistiä ei bongattu, eikä rumpalikkaa, mut Stam1nan herrat viipotti ohi kerran jos toisenkin. Niiden annettiin kulkea rauhassa ;) Tutustuttiin aidalla partioivaan järkkäri-Eeroon, joka myös otti meistä hienoja yhteisposetuksia.

Illan viimeisenä esiintyjänä oli HIM(pulat), joita katseltiin vähän aikaa, todettiin että melko tylsää ja päätettiin lähteä autoa kohti. Vaelleltiin vailla kiirettä ulos alueelta ja aidan viertä parkkipaikalle, otettiin suunnaksi Valkeakoski ja taas hoiloteltiin Jenni Vartiaista matkan aikana. Pakollisella ABC-pysähdyksellä Nastja kaivoi soittimestaan Apojen uuden biisin, At the Gates of Manalan, ja kuunneltiin se H:n kanssa ja fiilisteltiin. Selviteltiin matkan aikana myös bussiaikatauluja Nastjalle, joka suuntasi vielä Valkeakoskelta eteenpäin Hervantaan, ja ennen puolta yötä saavutettiin Valkeakosken linja-autoasema. L tuli meitä vastaan sinne, ja kun Nastja oli saatettu bussiin, suunnattiin nukkumaan piiiitkän päivän päätteeksi. Ja seuraavana päivänä oltiin helpottuneita ettei oltu jääty festareille toiseksi päiväksi, sillä kuten ehkä muistatte, siellä oli semmoinen myrsky sunnuntaina.