Viimein, Apo-rundi! Hyppelin torstai-iltana töiden jälkeen Valkeakoskelle, ja perjantaina lähdettiin H:n kohti Kuopioita täsmällisesti vain 1,5h myöhemmin kuin oli tavoitteena ;) Matka kesti semmoiset päälle neljä tuntia, kun liikkeellä oli liikaa rekkoja ja muita hitaita autoilijoita, minkä lisäksi kansa selvästi karkasi hevisellistejä kun vastaan tulevaa liikennettäkin riitti. Ah, eivätpä tienneet mistä jäivät paitsi. Kun me kaameat yksityisautoilijat saavuimme ennen viittä Musiikkikeskuksen pihaan, oli Mikkelistä junaillut L ehtinyt tappaa aikaa jo ainakin tunnin. Jätettiin tavarat autolle, napattiin meikit ja sukkikset mukaan ja kipitettiin muutaman korttelin päästä löytyneeseen Mäkkäriin syömään, meikkaamaan ja kiskomaan sukkikset jalkaan, kun todettiin että sellainen toiminta vois olla fiksumpaa tehdä vessassa kuin esim. pakun takatilassa. Sinänsä huono valinta, koska Mäkkärin peilissä kaikki näyttivät punaisilta ja kiiltäviltä puuterin liikakäytöstä huolimatta.

Kun todettiin että meikkaus on parempi suorittaa loppuun paremmassa valaistuksessa, kipitettiin takaisin autolle ja moikattiin paikalle saapunut Teemu. Pakun takatila sai toimia pukuhuoneena kun kiskottiin mekot niskaan, ja sitten aloitettiin meikki-tukka-ruljanssi siinä vähän tuulisella parkkipaikalla ;) Heti kun oltiin valmiita, kipitettiin sisään ennen kuin tuli liian kylmä, vaihdettiin saappaat pikkukenkiin ja lykättiin takit ja muut kamat narikkaan. Hoiputtiin korkoinemme (paitsi Teemu tietenkin) yläkertaan ja saman tien kiusaamaan paitamyyjä-Jussia, joka ei selvästikään muistanut kuinka ihania me ollaan ;) H kuitenkin teki vähän ostoksia (minä ja L ei oltu varattu rahaa mukaan) ja jäätiin härnäämään Jussia siihen asti että muita asiakkaita alkoi ilmestyä enemmän. Siinä vaiheessa siirryttiin istumaan vilautusvaaran sisältäville sohville odottelemaan ovien aukeamista. Melko pian päästiin hyppelemään saliin, sisääntulomusiikkinamme Stam1nan Voima vastaan viha (jes!) vuorossa oli Illan Suuri Pettymys, meidän paikat, jotka oli siis myyty keskelle riviä, sijaitsivatkin äärimmäisinä oikealla. Onneksi rivi oli kuitenkin ensimmäinen. Ja, no, puolikin oikea, jos nimittäin tykkää Paavosta kuten me tykkäämme. Urputettiin kuitenkin paikkamokasta parille järkkärille, ja päästiin kuin päästiinkin hivuttautumaan pari paikkaa keskemmälle kuin kaksi idioottia (siis kuka oikeasti feidaa Apot) jättivät saapumatta eturiviin. Ei haitannut, lähemmäs Paavon pedaaleita ja pois kajarin edestä. Oltiin jo ehditty varustautua korvatulpin, melko poikkeuksellista ;)

Sitten lähti. Polttavin kysymys sillä hetkellä oli, saako intronauhan aikana itkeä. Hipit hyppelivät lavalle ja soittivat jämäkäksi aluksi putkeen uuden levyn vauhtirallit On the Rooftop with Quasimodo ja 2010. Totesimme viimeistään siinä vaiheessa että ihan hyvät paikat meillä on, kun Paavo väläytteli hymyään ihan nenän edessä. Korvatulpat saivat kyytiä jo ensimmäisen kappaleen aikana. Ei enää nelikymppisenä varmaan kuuloa tarvitse tai jotain. Eicca veti 2010 jälkeen perinteisen "KUOPIJJOO! Mahtavaa olla täällä!" -spiikin ja koska sellaista mikä toimii, ei tarvitse korjata, lähti Grace. Järkkärit oli etukäteen kieltänyt seisomisen ja allekirjoittaneella (samoin kuin H:lla ja L:llä) korkojen korkeus lähenteli 15cm, mutta kummasti sitä huomasi pian pogoavansa ihan kybällä. Kun Paavo käskee, on toteltava. Gracen loputtua Perttu hiippaili kultaiset bootsit jalassaan Eican mikin luo ja itselleen epäluonnollisen matalalla äänellä karjaisi että "KUOPIO PERKELE" ja sit lähti Master of Puppets. Sitä tunsi itsensä todella typeräksi heiluttaessaan nyrkkiä ilmassa pahimpaan hevikeikkatyyliin, mut sit kuitenkin istuu konserttisalipenkeillä... Oj då. Masterin jälkeen Eicca selitteli 18 vuoden historiasta ja kuinka uusilla levyillä on laulettuja biisejä ja hölönpölön, ja Tipe kipitti lavalle. Saatiin End of Me, jonka jälkeen Tipe kertoi kuinka Mikko oli soittanut hänelle keväällä 2009 ja pyytänyt Venäjälle laulamaan ja kuinka hän oli lähtenyt, jotta pääsisi laulamaan livenä tämän seuraavan biisin. I'm Not Jesus. Jessen jälkeen saatiinkin setin ensimmäinen suuri yllätys, kun Eicca spiikkasi Life Burns! -dvdltä tutuilla maneereilla... "Quutamo." Vähän piti tapailla En Vie:n sanoja päälle samalla kun yritettiin varjella meikkejä. Päästiin kyllä sitten jatkamaan normaaleilla urilla kun seuraavaksi lähti Betrayal soimaan.

Kauaa ei tuttu kaava pitänyt, vaan biisin outrona Perttu istui yksin lavalla valokeilassa ja soitti Kaunista ja Herkkää musiikkia (joka kuulosti vähän Forgivenessiltä, Conclusionilta ja sitten kyllä myös joltain ihan muulta.) Kaihoisista ja arvokkaista aplodeista, jotka sooloilua seurasivat, siirryimme pian räkänauruasteelle, kun Mikko ilmestyi sivuovesta saliin rumpunsa kanssa ja marssi Sacraa soittaen lavalle, jossa sellistit jo aloittelivat omaa osuttaan. Rystyset suussa onnistuttiin välttämään pahin naurunrähäkkä eikä häiriköity paljoa. Seuraavaksi Mikko sai käsiinsä kontrabasson, ja laski Beautifulin käyntiin kantavalla äänellä: "YKS KOL VIIS" ja hiukan taisi kolme naisihmistä räkättää tällekin typerälle läpälle. Mikko lähti lavalta kun Beautiful loppui, ja varauduimme henkisesti Bittersweettiin, mutta ei! Se oli tehnyt tilaa Nothing Else Mattersille. Emme valittaneet muutoksesta, mutta saatoimme hiukan kyynelöidä. Sitten olikin aika illan hupihetkelle, kun tuolit kannettiin pois ja Perttu sai mikin. Herra aloitti kehumalla kuinka kivaa on soittaa Suomessa, ja kuinka he soittavat täällä niin harvoin mutta sitten kun soittavat niin saamme heidän herkkuaan oikein paljon. What? Spiikki jatkui jonkin verran johdonmukaisempana, kun herra päätti esitellä bändin jäsen jäseneltä. Paavo Lötjönen, Kuopion oma poika, joka pitää suolistomme kunnossa koska on basisti. Eicca Toppinen, riffisellisti, joka työllistää hammaslääkäreitä koska kaikki sen soittama kuulostaa niin kamalalta. Hän itse, Perttu Kivilaakso, myös sellisti. Ja suoraan Suomen Keravalta, Mikko Sirén! Ja Mikon aplodien jälkeen sitten asiaan, eli paita pois (Pertulta) ja Last Hope. Seuraavassa välissä Eicca spiikkasi, että nyt teistä suurimmalla osalla menee neitsyys, koska luvassa on suomalaista trash-metallia eli roskamusiikkia. Bring Them To Light! Yhteisvoimin Tipe ja Eicca tämän kappaleen meille tulkitsivat, ja Tipe antoi Mikonkin vähän huutaa mikkiinsä. Eicca tais kyllä olla uskottavin örisijä kaiken kaikkiaan ;) Sitten saatiin toinen "Paavon Metallica-biisi", jota ei osattu odottaa kun Master oli jo tullut. Mutta kyllä vain, Seek & Destroy. Saatoimme kenties nousta taas ylös riehumaan, ja Paavon raajat näyttivät irtonaisilta kun mies koikkelehti miten sattui pitkin lavaa. Eicca oli myös kehittänyt rohkean lanneliikkeen tähän biisiin, me ihan kauhistuttiin ;) Setti ei voi päättyä ilman Inquisition Symphonya, ja karjuttiin takaisin myöntävästi kun Eicca tiedusteli tahdommeko metallia. Lisäväriä biisiin toi se, että Toppinenkin luopui paidastaan. Oujee. Tuolirokattiin tämäkin biisi alta pois, ja sitten noustiin taputtamaan ensin bändille kiitokset ja sitten hipit takaisin lavalle, ja se kyllä kesti :'D

Lopulta kuitenkin saapuivat taskulamput teipattuina selloihin ja kolkuteltiin Manalan porteilla. Seuraavaksi Tipe sinkosi takaisin lavalle ja I Don't Care soimaan. Piti taas nousta seisomaan kun kerran käskettiin. Keksin hyvän idean laulaa "I DO care" kertosäkeessä don'tin sijaan, niin sitten voi rauhassa killittää jätkiä laulaessaan ilman että valehtelee ;) Biisin jälkeen herrat halusivat katsella yleisöä, ja käskyttivät Pekkaa pitämään yleisön valot päällä koska haluavat nähdä kaikki hymyilevät kasvot. Sitten vielä vähän wanhaa tuttua, eli Vuorenpeikkojen tanssi. Eicca joutui vähän hakemaan spiikissä että mikäs tän biisin suomalainen nimi on. Perttu veti Maamme-laulun ekan säkeistön ja Paavo sai yleisön hiljennettyä ennen suurta kysymystään, eded me ei huudettu valmiiks että joo ollaan. L teki setin lopuksi vielä huiman syöksyn rumpukapulan perään että jäi jotain kouriintuntuvaa keikasta settilistojen lisäks. Sit narikkajonoon, kengät matalampiin ja ulos. Teemu lähti siinä vaiheessa kotia kohti, me muut suunnattiin bäkkärin oville.

Juuri kun hypeltiin oven viereistä katosta kohti, Perttu luikki tupakalta takaisin sisään. Noh, ei se mitään, meillä olisi koko yö aikaa ;D Meidän lisäksi siinä istui odottamassa pari viisitoistakesäistä (myöhemmin nimillä Nanni ja Laura) joilla oli kai ollut melko järisyttävä keikkakokemus (ihan ymmärrettävää!) kun tytöt pyrki kovasti nyyhkyttämään ja tahtoivat jakaa kokemaansa muille ihmisille puhelimen välityksellä. Olivat napanneet toisen rumpukapulankin ;D Saatoimme vähän täteillä, kyseltiin että olikos teillä ensimmäinen keikka ja plaaplaaplaa... Tytöillä oli vähän paniikki kun juna kotiin Iisalmeen lähti 23:07 (tjsp, kello oli jotain 21.30) ja halusivat ehdottomasti nähdä tyypit ennen sitä. Ja jätkät oli etanamisen hitaita, koska sauna! Me tädit tietenkin häirik... ilahdutettiin säkenöivillä jutuillamme crew:ta, kuten tour-manager Anttia joka jopa hienovaraisen vihjailun jälkeen muisti meidät. ("Tänään ei oo sentään niin kylmä kuin viimeks!" "ai olitteko te täällä viimeks?" "ei, mut Lahdessa. Ne laulavat hullut" "öö.. eikun joo, nyt mä muistan teidät!") Paavo ilmestyi tuttuun tapaan ensimmäisenä ulos ja suoraan meidän halattavaksi, mut sen jälkeen annettiin se Nannin ja Lauran käsiin ;D Mitä nyt saatettiin kaikella rakkaudella kuittailla jostain Mikko from Kerava -läpästä ja muusta. Kun lapsosten juna-ahdinko selvisi Paavolle, se kertoi Mikon ja Pertun olevan saunassa mutta käski paitamyyjä-Jussin mennä sisälle ja käskeä Eicca ulos käymään kahden nimmarin ajaksi. Jussi totteli, mutta ei Toppista näkynyt vaikka sen ääni selvästi läheni välillä ovea. Jatkoimme siis ilonpitoa tyttöporukalla.

Me houkuteltiin Jussi uudelleen asialle (se ei siis notkunut meidän seurassa koko aikaa, vaan kävi tupakalla useaan otteeseen) puoli yhdentoista jälkeen että hipitihoi, käypäs nyt katsomassa mihin Eicca jäi. No, Toppinen oli ilmeisesti päättänyt mennä saunaan... Siinä vaiheessa tyttöjen piti oikeasti päästä lähtemään etteivät myöhästy junasta, joten otettiin nimet ja etanapostiosoite ylös ja luvattiin hommata nimmarit Eicalta. Sitten vaan viihdytettiin toisiamme ;D Juteltiin mukavia ulkomaalaisen crew-hippiäisen kanssa (myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä on skotlantilainen guru, esim. Bryan Adamsin kitarateknikko) ja kiusattiin lisää Anttia ja Jussia. Yllättäen Mikko pölähti ulos Perttu vanavedessään, ja meidän vaihtaessa kuulumisia Mikon kanssa Perttu luikki karkuun. Kyseltiin Mikolta vähän apuja jatkoille pääsyyn, kun viralliset jatkot oli k-20 paikassa ja vain mulla riitti ikä. Mikko ohjeisti meidät eteenpäin Antin puheille neuvoa kysymään. Meidän ideana siis lähinnä oli, jos voitaisiin kulkea samalla ovenavauksella baariin niin ettei meiltä kenties kysyttäisi papereita... Todettiin sitten että tietenkin me voidaan aina näyttää tissit pokelle, ja Mikko kadotti konseptit ihan totaalisesti, se aukoi hetken suutaan kalatyyliin ja sanoi että voitte te toki niinkin tehdä. Noh, Antti tuli samassa pihalle Eican kanssa joten halattiin vielä Mikko ja mentiin haukkumaan Eicca lyttyyn Nannin ja Lauran feidaamisesta. Ei herra hirveämmin selitellyt, mutta kirjoitti nätisti nimmarit. Eipä me sitten Eicalta muuta oltu vailla, suunnattiin kauriinkatseemme Anttiin. "Voi hitto kun tässä on nyt se ongelma että mä oon pakannut jo kaikki passit joilla olisitte voineet päästä sisään!" ja me yritettiin selittää mitä lähinnä oltiin ajettu takaa tällä pyynnöllä. Antti ei kuitenkaan kuunnellut, vaan käski kaivamaan puhelimen esiin että nyt ottakaa numero ylös ja ilmoittakaa huomenna nimi niin hän hoitaa meille Tampereelle afterparty-passit. Öö okei? H lykkäsi sille kännykkänsä ja tallensi numeron.

Kun asia oli sitä myöten hoidossa, päästettiin kundit kulkemaan rauhassa loppumatka bussille ja kirmattiin Henkkaan kokeilemaan josko meidän karisma toimisi. Poke kysyi papereita, mutta ei ilmeisesti osannut laskea koska H:n paperit (L oli unohtanut omansa autoon) kelpasi ja päästiin sisään. Hypeltiin portaat alas rokkimusiikin saattelemina ja kun bändi kysyi että pääsitte sitten sisään niin väitettiin pokkana että joo kun näytettiin tissit niin ei kyselty. Mikko hämmentyi asiasta sisälläkin aika pahasti. Juteltiin hassuja Mikon kanssa, sitten blokattiin Pertulta kulkuväylä ja juteltiin senkin kanssa. Alkuun heittämäni "mitä mies?" johti keskusteluun siitä kuinka herra oli ainakin viimeksi tarkistaessaan mies. Kävi myös ilmi (se kyllä oltiin osattu arvatakaan) että pakollinen baarihengaus ei miekkosta juuri kiinnostanut. Ilahtui tosin, kun kerroimme ettei sponsorijatkoja ole kuutta iltaa. "Sen sijaan meistä et pääse eroon koska me ollaan joka ilta paikalla!" ja herra kysyi että tahdotaanko me rehellinen reaktio tuohon, ilmeisesti oli siis sitä mieltä että me ollaan sekaisin. No, todettiin kuitenkin että toki, jolloin herra sanoi jotakuinkin näin: "no jos te ootte tarpeeks hulluja katsoaksenne kuus keikkaa putkeen samoja naamoja, niin en mä estä. mä oon itekin joka ilta paikalla." Ai ootko nyt ihan varmasti? Perttu vielä kääntyi kertomaan Mikolle että "hei nää on tulossa joka ilta keikalle!" ja Mikko vaan nyökkäili että joo tiedän. "soitetaanks ihan niiden kiusaks joka ilta sama setti?" ja niin itseasiassa soittivatkin Kuopion jälkeen :DD Jätettiin hassut pojat juttelemaan keskenään (ja kännisten keski-ikäisten kanssa) ja suunnattiin Paavon luo.

Paavo istuskeli yhdessä pöydässä ja kysyi että mitäs tytöt, ja me tietty vakuutettiin että kova meno. "ja tiukka etukeno?" ja esiteltiin sit että joo, tällainen. Jotain se sit kysy seuraavaksi että mitäs te olette vailla, eikä meinannut uskoa kun sanottiin että ei mitään. "Ai että hymy riittää?" ja virnuili, mutta ei kuitenkaan halunnut sitten hymyillä kameralle jonka H kaivoi esiin, sano vaan että eiii kuvia. Heitin siinä vaiheessa sitten että no tietty voisin ottaa tähän pusun ja osoitin poskeani räpsytellen ripsiäni ;D "ai se riittäis vai ;)" "no joooo" ja lisää pikkutyttöräpsytiräpsyä. Seliteltiin vielä että meillä on 15. keikka ja Paavonkin mielestä se oli sitten pusukeikka ja sain pusuni. H ja L tietysti totesi siinä vaiheessa että heille kans. Paavo haistoi tarkkanenäisenä että H oli juuri värjännyt tukkansa, ja oli hassua kun me ei L:n kanssa kunnolla kuultu mistä oli kyse, nähtiin vaan että Paavo selittää jotain ja sivelee kulmakarvojaan. (Baarissa soi hippasen liian kovalla musiikki.) Pointti oli siinä että hän oli itsekin juuri värjännyt. Vähän aikaa siinä jatkettiin juttua tällä tasolla, sitten Paavo kysyi meidän suunnitelmista ja kävi ilmi että aiotaan ajaa Valkeakoskelle yöksi. No Paavo säpsähti ja alkoi tosi isälliseksi/setämäiseksi, selitti että siellä ja siellä on sitten paljon hirviä ja kun pääsette sinne asti niin ajakaa tosi varovasti ja väsyneenä ei sitten saa ajaa ja... Me vakuuteltiin että ajetaan varovasti ja vaihdetaan kuskia tarpeeksi usein, ja tyyntyneenä Paavo yritti taputtaa L:ää lantiolle että menkääs sit kotia kohti. L vaan oli sattunut lainaamaan mun hyperpöyheää tyllihametta, ja Paavo hämmentyi: "eihän täällä tuu mitään vastaan!" ja huitoi aikansa mutisten ettei hame lopu koskaan. Me naureskeltiin ja siirryttiin sitten pikkuhiljaa eteenpäin, eli moikkaamaan vielä Eiccaa. Eicca tervehti iloisesti että pääsitte sitten sisään ja selitettiin sama tarina kuin Mikolle. Eicca järkyttyi. Kiitettiin keikasta ja juteltiin seuraavan illan jatkorupeamasta, kun Tampereelle oli luvassa after-afterparty-partyt Cherry & The Vipersin tahdissa ja Eicca tahtoi tietää että ollaanko me tulossa. Luvattiin tulla jos suinkin päästään sisään (k-22) ja Toppisen poika vaan virnuili että näyttäkää sielläkin tissit niin etteköhän te pääse. Joojoo, naurahdettiin mennessämme ja vilkuteltiin muillekin pojille kun luovittiin ulos. Kiitettiin pokea, kipitettiin autolle, vaihdettiin mekot t-paitoihin ja verkkareihin ja ajettiin kolmen kuskin taktiikalla Valkeakoskelle hyvän musiikin tahdissa ja päästiin aamuviiden maissa nukkumaan :)