Jotain meni positiivisella tavalla pieleen, kun yhtäkkiä Apocalyptica päätti heittää kolme Suomen keikkaa, vaikka olin ihan henkisesti valmistautunut odottamaan sellomättöä ensi kesään saakka. No, en valita.

Keikkoja edeltävällä viikolla kyllä teki mieli jättää väliin ja mököttää kotona, kun liikkumisen järjestely tuntui ylivoimaiselta. Minkä tahansa muun bändin kohdalla olisin varmaan sen tehnytkin, mutta hei Apocalyptica. Kun lopulta istuin auton rattiin ennen neljää perjantai-iltapäivänä, alkoi kyllä uudelleen kaduttaa :D Hirveä lumimyrsky! Piti ajella kieli keskellä suuta että pysyi moottoritiellä ajourassa, joten saavuin Lahteen vasta puoli kuuden jälkeen. Mutta eeei se mitään. H ja L olivat jo paikalla kun keliä uhmaten kipitin autolta sisätiloihin. Ajoitus oli hyvä, koska soundcheckiä on aina kiva kuunnella :) Bongailtin ihan fiiliksissä biisejä joita ei oltu kuultu syyskuussa, mahtavaa! Tapettiin aikaa meikkaamalla ja syömällä karkkia, ja lopulta salinkin ovet aukesivat \o/ Hirveetä kyytiä kipitettiin portaita ylös ja leveästi aidalle. H kävi vielä vähän shoppailemassa paitamyynnissä (ei ollut Jussia mukana!!! :(( ) mut muuten viihdyttiin itseksemme :D Soittoajaksi oli luvattu 21.00, ja ovet aukesivat kahdeksalta, joten ylenmäärin emme ehtineet tylsistyä, saimme riemuittua klubikeikasta ihan tarpeeksi ja voihkittua ihastuksesta pienelle lavalle. Apua :D Vähän ennen alkua bongasin vielä Siljan siitä takaamme, ja ehdittiin vaihtaa kuulumiset ennen kuin lava pimeni lupaavasti. 

Ensimmäisenä estradille ilmestyi Tipe, joka spiikkasi hienosti "lahjakkaat nuoret miehet" lavalle ja yleisön vähyydestä huolimatta taputukset oli ihan hienot. Setti repäistiin käyntiin Metallicalla jota tulikin sitten pari biisiä putkeen. Sen jälkeen oltiin jo ihan valmiita Graceen, mutta eipäs tullutkaan! Tuli Burn, joka kelpasi kyllä hyvin. Upea, upea biisi. Burnia seurasi muisto menneisyydestä, kun Fight Fire with Fire pärähti soimaan, ja sen jälkeen nähtiinkin todiste siitä että Eicca suoltaa spiikkinsä liukuhihnalta, kun juttu meni niin pitkälle että herra spiikkasi väärän biisin ;D Yleensä tuossa kohdassa on totuttu kuulemaan End of Me, mutta tällä kertaa sen paikan oli vienyt ei enempää, eikä vähempää kuin Not Strong Enough. Siinä laulaessani (yritin vältellä perinteistä keikkahoilotusta) tajusin että tämähän oikeastaan kertoo minun suhtautumisestani tähän bändiin :'D "I'm not strong enough to stay away" ja silleen. NSE:n jälkeen saatiin vielä Life Burns! Setissä kuultiin myös Yllätysmetallica (Creeping Death), ja paljon laulettua musiikkia, mm. Whiskey In the Jar, Bring Them To Light ja I Don't Care. Meille keikan hämmästyttävin anti oli kuitenkin se, että iänikuinen Inquisition Symphony jäi soittamatta, vaikka se luki listassa! Oli ihan virkistävää lopettaa muuhun... Ärsytyspisteet nappasi kotiin humalainen nainen eturivissä, jolla oli "asiaa" jokaisen biisin jälkeen ja joka myös kommentoi jokaista spiikkiä.... Tai siis, jos artisti spiikkaa että haluatteko lisää niin hei haloo, oikea vastaus ei ole "no mä olisin kyllä halunnut päästä röökille jo aikaa sitten...." Eicca vielä yritti sanoa että no mene vaan mutta ei se uskonut :D Ovat kuulemma myös olleet Aristokateissa samaan aikaan Toppisen kanssa. Melkein julkkis, siis.

Keikan jälkeen bongattiin seinän vierustalta Klasu, ja mentiin moikkaamaan. Klasu ja Maija olivat aikeissa kuskata Mikon ja Tipen hengissä Helsinkiin, eli melkoisen jännittävä loppuilta luvassa heillekin kun sää oli mitä oli ;D Halattiin Klasu ja luvattiin törmäillä keikoilla ensi vuonna, sitten kipitettiin kovaa vauhtia siirtämään autoa lähemmäs ja sitten bussin viereen tarkkailuasemiin. Siis mehän emme poistu paikalta ennen bändiä ;D Vahdittiin tarkasti kun Klasu ja kumppanit lähtivät, että millaisella autolla ovat liikenteessä (tunnistetaan sitten ojasta, you see), seisottiin nätisti rivissä kun sellot kannettiin ohitsemme bussiin ja tietenkin valvottiin porukoiden kiipeämistä samaan bussiin ;D Kun bussin ovi sitten heilahti kiinni, laskettiin että nyt muuten kyllä puuttuu kaksi sellistiä vielä. Eipä siinä mitään, kipitettiin vähän enemmän oville ja bongattiinkin tuttu auto parkkipaikalta. Melko pian herrat Toppinen ja Lötjönen kiiruhtivat ulos kauhean kamamäärän kanssa, joten ei alettu halailla vaan toivottiin puolin ja toisin turvallista kotimatkaa ja siirryttiin ajoneuvoihimme. Jonkin aikaa ajettiin peräkkäin, sitten sellistit kääntyivät pienemmille teille ja me lähdettiin Raskaan joulumusiikin saattelemana sutimaan moottoritielle... Pysähdyttiin Mäntsälässä lämmittävälle kaakaolle (auton lämmitys kyllä pelasi, mutta Lahdessa oli vaihteeksi ollut niin kylmä että täristiin kaikki) ja Espooseen saavuttiin siinä kahden jälkeen kenties. Sitten ei muuta kuin bussin tarkistus aamua varten ja tutimaan, herätys oli luonnollisesti edessä ihan liian pian!