‎"My name is Danko Jones but you can call me delicious."

Oih, viimeinkin Danko! Näin herran elokuussa 2010 Ankkarockissa, mutta silloin olin niin täpinöissäni Don Huonoista ja Apocalypticasta että mies vilahti jonnekin alitajunnan syövereihin ja alkoi pitää siellä meteliä seuraavan talven aikana. Keväällä jo syynäsin keikkakalenterista että milloinkas bändi olisi tulossa seuraavan kerran Suomeen, mutta voi nyyh, kesän festarit olivat huonoina ajankohtina joten marraskuuhun piti odottaa :(

Mut ei se mitään! Sää oli parempi kuin melko tarkalleen vuoden takaisella keikkareissulla Tampereelle (Sakaratour), eli lumen ja rännän sijaan satoi rehellisesti vettä.... :D N ilmestyi oveni taakse kahdelta, luonnollisesti  juoksentelin siinä vaiheessa vielä pitkin kämppää miettien mitä kaikkea tarvitsen mukaan. Melko nopeasti sain tarvittavat tavarat kasaan, ja haalittuamme vielä vähän matkamusiikkia (mm. Mulanin soundtrack) ajelimme hakemaan S:n kyytiin ja käänsimme nokan kohti Tamperetta. Tie oli pimeä ja pikkuinen peltipurkkimme heikossa hapessa, mutta selvisimme suklaan ja kovaäänisen laulamisen avulla perille ja kurvasimme Zarillon eteen, koska Tampereella käydessä kuuluu aina käydä Zarillossa syömässä ;D Hyvän ruuan lisäksi viihdytimme itseämme huonolla huumorilla, eli sitämyöten kaikki merkit loistavaa iltaan olivat kasassa. Zarillosta siirryttiin tamperelaisvahvistuksemme K:n työpaikan pikkujouluihin kuokkimaan, eli lähinnä nyysimään kylppärin iso peili meikkaamista varten. Noh, kyllä me sen jälkeenkin jäätiin sinne istumaan ;D S ja minä lähdettiin tosin melko pian hakemaan lisäporukkaa keikkaa varten, koska olin onnistunut käännyttämään isäni faniksi. N jäi pelaamaan miesporukan kanssa siksi aikaa. Puolen tunnin päästä kyllä palattiin alaovelle ja soiteltiin yläkertaan että tulkaahan nyt, että päästään vielä hyville paikoille... Auto oli taas paikallaan Zarillon edessä (onneksi olen hiton hyvä taskuparkkeeraaja) joten kirmattiin ihan omin jaloin Pakkikselle ja minä ja S luonnollisesti vaihdettiin saappaat korkkareihin ;) Tungettiin kaikki liikenevä kama narikkaan ja pompittiin onnellisina paitamyyntiin, ja selvittiin ilman yhdenkään paidan ostamista. Pari kaulahuivia saattoi kyllä tarttua matkaan... Niillä vahvistettuna kipitimme lavan eteen toiseen riviin, ja satunnaisia vessakäyntejä lukuun ottamatta pysyimme. Lopulta sali pimeni.

Siinä vaiheessa meinasi jo polvet pettää alta kun mr. Jones himself marssi lavalle, ja setti potkaistiin käyntiin Rock Shit Hot:lla "my mama made me for one thing, get up on stage and sing" ja sitä rataa. Setti oli muutenkin ihan täyttä rautaa, järjestystä en muista mutta ainakin nämä kuultiin: Samuel Sin, Forget My Name, Full of Regret, Dr. Evening, Sugar Chocolate, Had Enough, The Mango Kid, I Think Bad Thoughts, Lovercall, First Date, Code of the Road, Cadillac, Caramel City ja Invisible. Lovercallin kielellä leikkimiset jäi ehkä parhaiten mieleen, mutta myös ennen Full of Regretiä heitetyt "nyt siellä moni naisensa kanssa paikalle tullut kundi tuhahtelee vitutuksesta kun mimmit kuolaa ja mutisee että tekisivät itse parempia biisejä, mutta hei, tehkääs parempi riffi kuin tämä" (vapaa suomennos, toim. huom) Ylipäänsä oli melkoisen tanssittava setti, ja tulihan sieltä suuri lempparini Mango Kid myös <3 S tykästyi Sugar Chocolateen ja N otti maailman hienoimman kuvan kännykällään, ja sai siitä samalla uuden taustakuvan :D Bändin rumpali oli ehkä maailman iloisin ja hymyili koko keikan, ja myös basisti JC yllätti positiivisesti. No, lähinnä siksi että huomasin että bändissä on muitakin kuin Danko ;) Myös yksi lavalle kiivennyt kundi nähtiin, se vedettiin lavan sivussa sitten hienosti kiepillä maihin kun ensin saatiin se sinne asti. Danko kielsi katsomasta sitä luuseria ja määräsi kaikkien katseet kohdistumaan itseensä, ja sitten vähän huudettiin Struttia. Oi mahtavuutta. Otin jossain vaiheessa S:stä tukea kun piti vähän kipristellä varpaita kun päkiät pisteli, mutta nappasin nopeasti takana olevasta K:sta kiinni kun ajattelin herran olevan parempi tuki ;D Tunkiessani kenkää uudelleen jalkaan luonnollisest meinasin kaatua, mutta virallinen versio asiasta kuuluu, että Danko katsoi minua silmiin ja olin pyörtyä. Ah <3 Vika biisi oli, hiukan hämmentävästi, My World Is Empty Without You (Diana Ross, anyone?) ja väleihin Danko selitti petollisista naisista. Vähän outoa, mutta melkoisen toimivaa. Kiljuttiin kurkkumme käheiksi vielä uudelleen kun setti loppui, ja hoiputtiin kauemmas juomaan vettä ja nojailemaan aitaan ennen kuin siirryttiin narikkajonoon. Todistettiin yhtä tappelua, jonka ilmeisesti näki vain yksi tirriäisen kokoluokkaa oleva naisjärkkäri, joka tosin urheasti yritti mennä väliin. Jos ei olis ollut korkoja jalassa, olisin mennyt avuksi...

Ulkona oli kylmä, joten ei viitsitty jäädä odottamaan bändiä vaikka oltiin etukäteen vitsailtu nimmareiden pyytämisestä mm. tisseihin ja sisäreisiin. Viipotettiin vaan kovaa vauhtia autolle ja minä hyppäsin ratin taakse. Kaikilla oli korvat ilmeisen lukossa, onneksi piti ajaa vain Hervantaan saakka... Jossain vaiheessa kuului joku hyvin etäinen ääni, ja varmisteltuani asiaa takapenkkiläisiltä tulimme siihen lopputulokseen että joku ehkä tööttäsi :D No, niin kauan kun puskurissa eivät ajaneet kiinni poliisit pysähtymismääräyksiä syytäen, niin ei kai siinä mitään.... Selvisimme hengissä majapaikkaamme ;) "Vähän" piti vielä fiilistellä, mutta aika pian kyllä simahdettiin.... Ja seuraavana päivänä oli ihan pakko pysähtyä Ideaparkissa, ja H:n kanssa kahvittelun lisäksi käydä ostamassa vähän Dankoa matkamusiikiksi <3