Lähdin koululta H&L:ää vastaan neljän maissa. Niiden bussi oli myöhässä, joten palelin siinä vähän aikaa itekseni ja sitten bussi tulikin jee. Juostiin kauppa läpi ostamatta mitään ja käytiin ABCilla hakemassa L:lle panini ja sit kipitettiin Korjaamolle about viideltä. Kukaan meistä ei ollut ollut siellä aikaisemmin, joten ei ihan tiedetty mitä tehdä, mut todettiin että no, tossa lukee Vaunusali, mennään sinne :D Löydettiin ovi, ja se ovi oli auki. Menimme siis sisään ja hämmästeltiin vähän että mitä hittoa... No, siinä oli se museotjsp vielä auki joten hengattiin sit semmosten verhojen edessä joiden takana oli sali ja lava :D Kuultiin myös että joo-o, Mikkohan se siellä rumpuja soittelee ja tirkisteltiin verhojen raosta silleen huomaamattomasti.. Vähän pohdittiin että onkohan tää nyt ihan sallittua olla tässä, mutta koska kukaan ei tullut ajamaan meitä pois ni seisoskeltiin sit siinä. Sit yhtäkkiä Paavo pölähti paikalle jostain. Moikattiin ja se oli silleen jee, kiva nähdä mut nyt on hoppu ja meni verhojen toiselle puolelle. Vähän aikaa taas kuunneltiin kun ne hölötti siellä jotain ja oli muuten hiljasta, sit Mikko tuli ulos ja oli silleen "kas, te ootte jo täällä, mitä kuuluu?" ja jutskailtiin sit hetki ennen kun Mikko kipitti bäkkärille tai johonkin.

Sit tuli joku järkkäri sanomaan että museo menee kiinni ja meidän pitäis siirtyä ulos jonottamaan ja oltiin vaan silleen että joo no toki, mille ovelle :D Se saatto meidät siihen ulos ja kerto että Korjaamon baari on edelleen auki ettei meidän tartte ulkona odottaa mut kiitettiin kohteliaasti ja sanottiin että me halutaan olla ensimmäiset ja ei tässä mitään. Se vaan sit käski meidän olla jäätymättä ja sulki oven. Eli meidän ja lavan välissä oli kaksi lasiovea ja ne verhot. Eli nähtiin aina kun joku kulki sinne ja koska verhot ei ollu kunnolla kiinni, nähtiin myös lava. "toi on Eican käsivarsi ja vähän selloa!" Vähänhän meillä oli kylmä mut aika vähän vaan! Tytöillä oli tennarit ja kylmä hohkas sitten niistä läpi ja mulla hame joten kaikki varmaan paleltiin yhtä paljon :D Oltiin niin kilttejä/kummallisia että kun siitä roudattiin tavaraa sisään tai joko Korjaamon tai jätkien crew-ihmiset meni käymään ulkona ni ne pyys aina meitä pitämään ovea auki. Joka tietty tehtiinkin kiltisti ja nautittiin lämpimmästä sisäilmasta. Ois ollu aika helppoa kirmata sisään mut ääh, me ollaan kilttejä ja haluttiin päästä keikallekin vielä ;)

Herrat muusikotkin kuljeskeli siellä, ja aina välillä jopa vilkuttivat ja tais Paavo pari lentosuukkoakin lähettää tuttuun tyyliinsä. Jossain vaiheessa meidän taakse ilmestyi jonottamaan pari japanilaista tyttöä, mut ne ei kai tajunneet ollenkaan että bändiläiset siinä käppäilee edes takaisin.... :D Jossain vaiheessa jätkät taas treenaili ja me riemastuttiin kun huomattiin että Mikko soittaa tuolla muuten nyt ilman paitaa noita rumpuja! Ei se keikoilla vaan soita... Sit siihen jossain vaiheessa kans tuli semmonen jätkä jolla oli iso pahvilaatikko sylissä ja tunnistettiin että no mutta, sehän on Antero. Antsa yritti avata ovea mutta kerrottiin avuliaasti että se on lukossa ja sen pitää saada joku avaamaan se. "Tai sä voit kokeilla vilkuttamista jos se toimis sulla, meillä ei toimi." Antsa sit soitti jollekin (musta tuntuu että se oli kiertuemanageri Antti jota ei tunnettu sillon viel!) ja Antti tuli päästämään sen sisään. Antsa sit meni sisään, me todettiin että moikka ja se vilkas meitä tosi ovelan näköisenä. Silleen "hähää, eipä tytöt tunnistaneet että oon Antero" ja me sit naureskeltiin että "hähää, eipä Antero tajunnut että me tajuttiin että se oli Antero." Mä oikeestaan tunnistin sen kengistä! Kivat kengät. Antsa kävi vielä hakemassa autosta lisää tavaraa ja me pidettiin sen aikaa ovea auki, ja sit kysyttiin että niin soitatsä täällä tai jotain ja se naurahti ja totes että joo ei todellakaan.

Järkkäri myös pisti meidät töihin, kun viereisessä salissa oli joku teatterinäytös ni me sit ohjattiin teatteri-ihmiset oikeelle ovelle. "ootteko teatteriin tulossa? se on seuraava ovi kun menette tosta tonne päin, tästä pääsee vaan rokkikeikalle :)" Kahdeksan maissa, eli tunti ennen ovien avaamista seuraamme liittyi Suzanne, saksalainen vanhempi nainen joka nähtiin viimeks Riiassa vuos sitten. Sillon Paavo käski meidän tutustua siihen koska se on superfani, kiertää keikkoja ympäri maailmaa työnsä ohessa ja sitä rataa. Ja mukava on myös! Ovet aukes ajallaan sit yhdeksältä, siihen mennessä jonoon oli ilmestynyt jopa vähän porukkaa, mm. mun vanha käsityökerho-opettaja :D Mut kirmattiin narikkaan ensin ja sit aidalle ja oltiinkin sit just niin keskellä kun haluttiin, mitä nyt vähän enemmän Paavon puolella. Vaihteeksi, kun yleensä on jotenkin tullut roikuttua Pertun puolella! Siinä oli hyvää aikaa vaan venailla ennen lämppäriä, joten varpaatkin ehti sulaa! Lämppärinä oli META4 tai MET4 tai joku vastaavanniminen yhtye, kolme viulistia ja yks sellisti ja kuulostivan kivoilta. Vähän klassisempaa tavaraa mitä oli kiva kuunnella aitaan nojaillen. Ainoa naispuolinen jäsen hoiti spiikit ja jossain vaiheessa totes että noi Apocalypticat jo tuolla bäkkärillä hermoilee ja treenaa yhtä balladia" ja me oltiin ihan paniikissa etti eikai niillä oo Lauri ja Ville mukana, eihän ne vedä Bittersweettiää laulajien kanssa?!?!??!?! Se ois ollu jotain aika uskomattoman hienoa nimittäin. Sen jälkeen ei kyl sit myöskään hirveemmin keskitytty lämppäriin kun hermoiltiin... Samainen spiikkaajaneito totes kans että hän on viimeks soittanu samalla lavalla Pertun kanssa vuonna 1995 Pohjois-Amerikan kiertueella Helsingin Juniorijousissa. "Perttu oli sillon aika samanlainen kuin nykyäänkin. Sillä oli vaan vähemmän tumma ja lyhyempi tukka."

Lämppäröijät lopetti puol 11 maissa, ja Apojen piti aloittaa tasan kello 11 joten mehän oltiin jo ihan hermoraunioita kun viime keikasta oli kuitenkin jo monta kuukautta ja ai vitjat että aika kului hiiiiitaaaaastiiii. Joku kävi teippaamassa biisilistat lattiaan ja luettiin ne ylösalasin ja todettiin että aika tutulta setiltähän tuo näyttää. Pöh. Intronauha alkoi pyöriä kahta yli 11 (joo, tsekkasin kellosta) ja ai hemmetti kun sydän hakkas koska Roam on niin vakiintunut semmoseks biisiks. Toimii ilman keikkaakin, aina saa melkein sydärin jos se alkaa soida jossain yllättäin! Paavo flirttas kybällä jo tullessaan lavalle, Eicca virnuili ja Mikko nauro, ja Perttu ainoana yritti näyttää coolilta. Se yritys tosin kaatui siihen että jätkällä oli kädessään neonvihreät kynsikkäät jotka oli kaikkea muuta kuin coolit. Roamin jälkeen vuorossa oli Refuse/Resist ja todettiin että jepjep, sama vanha setti. Uutuutena R/R:ssä Perttu tuli ihan meidän eteen karjumaan sanoja ja se oli hauskaa kun sen ääni on niin... Kolmantena oli totuttuun tapaan Grace ja mä en ihan tiedä mitä tapahtui, Paavo hypytti ja huudatti ja tottakai me hypittiin ja huudettiin. Mut se ei tuntunu siltä että ois oikeesti hyppinyt tai huutanut, se vaan.... tapahtui. Ei sitä suotta olla vuotta käyty pomppimassa Kengurukeikoilla!! Ennen neljättä biisiä Eicca sääti jotain kummaa sellollaan ja Perttu kommentoi heti että "vittu mikä jätkä" ja Eicca haistatti sille ja ne molemmat nauro, samoin kuin me kolme suomea tajuavaa eturiviläistä. Eikä sit ollut balladina Bittersweettiä laulajilla, vaan Unforgiven mikä ei kyl ollut yhtään sen huonompi vaihtoehto!

Sittenpä olikin jo vuorossa laulajan kanssa vedetyt biisit, ja Eicca spiikkas tyyliin "haluaisin nyt esitellä teille plaaplaaplaa... Leningrad Cowboys on vähän sellanen vitsi bändi, mutta siinä on yks hyvä jäsen..-" tässä vaiheessa karjaistiin melko spontaanisti yhteen ääneen "KAKSI!!!" koska Lennareiden rumpali Sami on kiva tyyppi (soittaa siis Kenguissa Mikkoa tuuraamassa) ja Eicca vähän hämmenty mutta jatkoi silti ja kutsu Tipen lavalle. Tipellä oli hienot kengät! Ja niin setti eteni... Sit tuli Betrayal ja se oli toinen kummallinen hetki! Moshasin, as usual mut sit en enää yhtäkkiä ollutkaan varma että moshaanko mä, eli että mikä tässä nyt sit pyörii, mun pää, maailma vai molemmat. En enää tuntenut niskaani enkä tehnyt mitään töitä sen eteen että se pyöris. Pidin aidasta kyl kiinni molemmin käsin mut en ollu siltikään ihan varma seisonko mä suorassa koska aitakin tuntui pyörivän! Oli kummaa. Soittivat myös Forgivenessin, mikä oli siistiä. Tosin nykyäänhän se on jo ihan normaalia, mut sillon ei viel ollut! Paavo sekos totaalisesti Seek and Destroyssa, juoksi ja hyppi ja riehu ympäri lavaa ja me tietysti otettiin mallia! Paitsi ettei kyllä juostu. Tuli myös meidän eteen karjumaan ja karjuttiin takas ja vuorotellen vähän aikaa, sit lähetin sille lentosuukon jonka se otti kiinni, iski silmää ja kipitti taas pois. Paavo on ehkä paras ikinä. Jouduttiin venaamaan encorea ihan äärimmäisen pitkään kun jätkät jumitti mut tulihan ne sit takas lopulta. Multa kyllä meni eka encore-biisi kokonaan ohi koska Perttu oli riisunut paitansa ja....... hankkinut uuden tatuoinnin. Kylkeensä. Aika ison. Siinä on Aragorn ja Arwen kolmosleffan lopusta, Aragornin kruunajaisista. Kun ne suutelee. Ja se oli oikeesti iso! Yritettiin kolmen kameran voimin saada siitä kuva todisteeksi, mutta tota joo.... Hall of the Mountain Kingissä sit keskityttiin kokonaan olennaiseen, eli Paavoon ja riehumiseen ja onhan se aika hyvä lopetus. Sit hirveet kumarrussessiot ja Mikko on viimein oppinut läksynsä ja anto meille rumpukapulan! L sen nappas ja L sen sai myös pitää ihan oikeudenmukaisesti koska mulla ja H:lla on jo yhdet :D Hyvä Mikko!

Kun jätkät lähti ni jäätiin vielä roikkumaan aidalle ja saatiin kun saatiinkin settilista niin kuin pitääkin aina saada! :D Sit kirmattiin vippiportille jossa järkkäri ilmoitti että valitettavasti jätkät ei tuu juttelemaan tänään ja oltiin sit että no snyy mut jäätiin juttelemaan siihen varmuuden vuoksi, ja se kannatti. Vähän ajan kuluttua Mikko kipitti siellä edes takas ja karjastiin tervehdys ja se vastas ja vilkutti ja sano sori kun eivät nyt tuu oikeesti juttelemaan. Suomeksi tottakai, ja meidän takana roikkuvia ärsyttävän tuntuisia ulkomaalaisfaneja varmaan otti päähän :D Eicca meni siitä kans ohi ja sano kans että sori kiire mutta ei se mitään. Sit saatiin mahtava idea ja kysyttiin järkkäriltä veiskö se pojille viestin jos kirjotettais semmonen ja se lupas, joten kaivettiin sit paperia ja kynä ja kirjoitettiin seuraavanlainen viesti: "Hellurei hipit! Senkin lusmut kun ette tule juttelemaan niin meidän pitää turvautua kirjoittamistaitoomme. Joka tapauksessa, KIITOS mahtavasta keikasta! Mikko: Kiitos rumpukapulasta (kauan se kesti) Perttu: Kiva tatska! Eicca: hienot spiikit. Paavo: Grr ;). Semmosta tällä kertaa, jee, nähdään FME:ssä ja toivottavasti ette sillon oo niin kiireisiä. Rakkaudella H L ja Sanni ja hengessä mukana J joka ei päässyt mukaan kun keikkanne ovat niin kalliita mur." Lykättiin tämä mestariteos järkkärille joka kävikin viemässä sen pojille, me nähtiin :D Sit Paavo ja Perttu tuli näkyviin ja Paavo tuli meidän luo. Saatiin Paavohalaukset! Ja se on iso juttu koska Paavo on about maailman paras halaaja. Se myös kyseli että tykättiinkö keikasta ja sit sen pitikin juosta ja voi ulkomaalaisfaniparkoja :'D Perttu puhu puhelimessa ja etsi jotakuta, joten sille ei muuta kuin irvistelty. Sit olikin jätkät nähty ja keikka ohi ja väsymys alkoi painaa, joten narikan kautta ulos, napattiin ulkoa mukaan pari keikkajulistetta ja kipitettiin Mannerheimintielle mistä saatiinkiin nopeasti taksi ja ajettiin nukkumaan.