Ankkarääkin kanssa kävi vähän just niin kuin olin pelännyt; Don Huonot ja Apocalyptica esiintyi päällekäin. Tämän en antanut synkistää päivääni, vaan suunnattiin J:n kanssa heti aamusta junalla Korsoon. L hyppäs samaan junaan Tikkurilasta, ja ennen porteille suuntaamista käytiin hakemassa aamiaista kaupasta. Matkalla jonoon alkoi sataa, ja kun päästiin perille ja kartoitettiin tilanne (jonkin verran ihmisiä ennen meitä), J ja L lähti takas kaupalle hakemaan jätesäkkejä sadesuojaksi - mulla oli kertakäyttösadetakkikaapu. Oltiin varauduttu ennalta siihen että näillekään festareille ei saisi viedä pullonkorkkeja, joten oltiin otettu mukaan ylimääräisiä ja piiloteltiin niitä sit rintsikoihin ja muualle ennen turvatarkastusta. Yhtäkään ei löydetty ;)

Aukinaisen mehutiivistepullon kanssa oli ikävä juosta, mutta spurttasin silti parhaani mukaan L:n perään kohti Puistolavaa. Raivattiin itsellemme mukava tila eturivistä ja etsittiin mehupulloon korkki, ja istuttiin alas odottelemaan ensimmäisen esiintyjän (Tarot) aloittamista. Siinä istuessamme huomattiin että tuollahan on Mikko-ja-Mikon-kaveri-Mikko, R:n kaverin poikaystävä johon oltiin tutustuttu edellisessä Ankkarockissa ja sen jälkeen törmäilty milloin missäkin. Herraa piti kutsua moisella nimityksellä erotukseksi eräästä toisesta musapiireistä tutulle Mikolle ;) Ponkaisin ylös tsekkaamaan oliko se todella Mikko, mutta kävi ilmi että ei ollutkaan. Sen sijaan bongasin Tonin, jonka kanssa oli tullut työskenneltyä aiemmin kesällä Provinssirockissa, ja kävi ilmi että herra oli tulossa Puistolavan järkkäriksi, hah :D Pysyi sitten meidän edessä koko päivän, ja uhkas pistää mut käsiraudoilla aitaan kiinni ja rangaista jos riehun liikaa. En kai sitten riehunut, koska säilytin vapauteni iltaan asti ;) Fiilisteltiin Tarottia ja seuraavaksi soittanutta Stam1naa pienessä tihkusateessa, ja perhana kun pitkän pakkosyötön ansioista Stam1na alkoi oikeasti kuulostaa korvaan aika hyvältä! Herrat päättivät myös hajoittaa soittimia keikan päätteeksi, ja yleisö hurras.

Stam1nan jälkeen ehdittiin vielä kuunnella ihana/raivostuttava Danko Jones, ennen kuin porukkamme kasvoi SV:llä, jonka J oli poiminut mukaansa oltuaan katsomassa PMMP:tä toisella lavalla. Tanssittiin Maija Vilkkumaan keikan aikana ja edustettiin niin hienosti että päädyttiin lopulta Ankkarockin kuvagalleriaankin ;) Kun Maijan keikka loppui, jätettiin L nauttimaan Editorista ja lähdettiin vilkaisemaan The Arkin livekunto. Ihan hyvältä näytti, ja kun vielä tuli biisi joka tunnettiin, oltiin tyytyväisiä ja siirryttiin Rocklavan edustalle odottamaan SMG:tä. Katseltiin SV:n kanssa muutama biisi, sit jätettiin J ja kumppanit fiilistelemään ja lähdettiin paitamyynnin kautta varmistamaan hyvät paikat Don Huonoja varten. Ostin Apotopin... Korsolavan edustalta bongattiin Pia, jota olin kaipaillut jo aikaisemmin päivällä ja ikäväkseni huomannut että neidon numero oli kadonnut kännykästä. Odoteltiin tokassa rivissä lyhyiden ihmisten takana keikan alkamista, ja ensimmäiset puol tuntia keikasta kyllä täytti ihan kaikki odotukset. Bändi oli sonnustautunut Kaksoisolento-levyn aikaisiin mustavalkoisiin vartalomaalauksiin, ja näyttivät hienoilta. Ehtivät soittaa about kaikki mun lempibiisit siihen ekaan puoleentuntiin.

Sit iski ahdistuspaniikki kun tiesin että Apot aloittaa NYT toisella lavalla, joten ei auttanut kun juosta, vaikka Apot on nähty monta kertaa ja Don Huonoja tuskin tuun toiste näkemään. Sellistien vetovoima on liian voimakas. Taaksepäin on onneksi aina helppo päästä, ja onnistuneella luovinnalla pääsin pois väkijoukosta. Sit tuli juostua kovempaa kuin koskaan ennen festarialueen toiseen päähän, ja onnistuin luikertelemaan paikalleni J:n ja L:n taakse toiseen riviin ennen kuin eka biisi oli päättynyt. Onneksi herrojen veto oli erinomaisen hyvä, muuten olisi voinut ottaa päähän Donkkareiden menetys. Tällä kertaa oli, Sonispherestä poiketen, pari slovariakin mukana. J päätyi tältäkin keikalta kuvagalleriaan, ja naureskeltiin se kuva nähdessämme että hyvä hevifaniedustus, neidillä kun on yllään kirkkaanoranssi Kengurumeiningin t-paita, vaarilätsä päässä ja katsekin suunnattuna poispäin lavalta... Toinen kuva Apocalyptica-yleisöstä esitti stereotyyppistä hevaria mustaksi värjätyssä tukassa, vahvoissa rajauksissa ja toisessa silmässä valkoinen piilari. Että hajotkaas siihen sitten. Kun Apocalyptica lopetti, jäätiin vielä aidalle roikkumaan ja udeltiin Tonilta mitä se oli tykännyt, ja sit lähdettiin marssimaan poispäin. Isä haki meidät tutuksi tulleelta huoltoasemalta vähän matkan päästä, ja ajettiin J kotiin ja L Kamppiin odottamaan bussia ennen suuntaamista kotiin.