Aamulla tosiaan ryömittiin ylös siinä puoli kahdeksalta ja jo yhdeksältä raahauduttiin silmät rähmässä lähiAlepaan etsimään aamiaista ;) Selvisimme kunnialla Kamppiin ja siirryimme nauttimaan eväistämme kaukolaiturialueen lattialle. Bussi Koskiin lähti 10:15, minä ja toinen ei-opiskelija H nyyhkimme lippujen hintoja, vaikka opiskelijavahvistuksemme L olikin se joka sai rahasta väärin takaisin :P No, mitäs pienistä. Matkan aikana ehti hyvin vetää pienet tirsat, ja ainakin minä ja H käytimme tilaisuuden hyväksi. Sää oli niin masentava ettei maisemienkaan ihastelu juuri innostanut. Saatiin Koskin bussiasemalta kyyti (kännykkäkaupan kautta) H:n (ja tietenkin L:n, vaikka neiti vaikuttaakin Mikkelissä nykyään) kotiin ja pistettiin siellä itsemme kasaan sisäisesti ja ulkoisesti. (eli ruokaa ja meikkailua) H työskenteli illan keikkapaikalla kokkina, ja vuoro alkoi kolmelta, joten saimme (ruinaamatta!) kyydin hotellille :D Olimme kuulleet ettei sisällä jonottamista oikein katsota hyvällä, joten L ja minä olimme varautuneet lukuisin vaatekerroksin ja hanskoin istumaan ulkona. Noh, ei sitten tarvinnutkaan, saatiin lupa kavuta kakkoskerrokseen ravintolasalin ovien taakse odottelemaan. Käytiin nätisti pyytämässä respasta pari kynää ja ruutupaperia lainaan, levitettiin takit alustaksi ja istuttiin mukavasti pelaamaan laivanupotusta. Toki samalla vähän tiirailimme saliin, lava oli hyperpieni ja tanssilattia täynnä keissejä :D 

Kovin kauaa emme saaneet istua rauhassa, kun H ja toinen henkilökunnan edustaja tulivat moikkaamaan ja kauhistuivat lattialla loikoiluamme. "Ottakaa tästä tää sohva!" Öö, okei, mikäs siinä, kyllä meille sohva kelpaa... Siinä vaiheessa alkoi oikeasti hiukan huolestuttaa että mihin tämä maailma on menossa, kun ulkona sataa räntää ja on kylmä, eli täydellinen jonotussää, mutta sen sijaan että nauttisimme siitä, istumme sisätiloissa sohvalla villasukat jalassa ja pelaamme laivanupotusta. Joko olemme tehneet jotain oikein, tai sitten saamme maksaa tästä joku kaunis päivä..... Tilanne oli minun hyväkseni 1-0, kun huoneiden suunnasta näköpiirimme ilmaantui yksinäinen peikk... sellisti. Hypähdimme tervehtimään Paavoa, ja halimalla fiilis parani entisestään ;) Juteltiin Valkeakoskesta kaupunkina ja asuinpaikkana, kulttuurituotannon mahdollisista opiskelupaikoista, allekirjoittaneen ammatista ("hah! stevari! mitä sä siis teet?") ja tulipa todettua että Paavo on huono stalkkeri (kts. merkintä Kaamoskiertueen Turun konsertista maaliskuussa 2010) kun ei ole havainnut lähes puoleen vuoteen että olen muuttanut ;D Paavo kyseli meiltä myös kaupungin mahdollisia ruokapaikkoja, mutta vakuutimme ponnekkaasti että mene mies rohkeasti keittiöön, kyllä kokki sulle ruokaa antaa. Saatoimme myös vähän vihjailla kokin henkilöllisyyden suuntaan, ja illalla kävi ilmi että H oli tosiaan saanut keittiöön mieluisan vieraan :) Kun Paavo lopulta jätti meidät rauhaan, romahdimme takaisin sohvan uumeniin jatkamaan pelaamista ja syömään suolapähkinöitä. Sohva oli sen verran kapea että hyvän asennon löytäminen oli hankalaa, mutta onneksi voi aina olla puoliksi päällekäin. Huutelimme kiltisti aina välillä ohi kulkevalle kiertuemanageri-tuuraajalle (ei ollut Antti, nyyh) ja opastettiin crew:ta kulkemisessa, kun se suoraan saliin johtava lasiovi oli takalukossa niin ettei sitä saanut kummaltakaan puolelta auki. 

Paavo pölähti uudelleen luoksemme, ja piti vähän kuittailla herran oranssista vaatetuksesta, kun takki ja pipo olivat samaa värimaailmaa ;D Niin mukavaa oli lojua sohvalla (no, minun, L oli siirtynyt sohvan taakse nojailemaan jotta voisimme pelata helpommin) että ei juuri jaksettu nousta, vaan juoruttiin Lötjösen kanssa näin.... rennosti? :D Ilkeä kiertuemanageri pilasi mukavan keskustelutuokiomme (ah, mikä pätemisen tarve) käskemällä Paavon luokseen, vaikka selvästi ei ollut mitään asiaa. Nooh, hänhän siinä oli typerä emmekä me. Paavo painui päiväunille ja me jatkoimme ajan kuluttamista.